Trans-Siperian päiväkirja, osa 5 -karjavaunussa kohti Krasnoyarskia

Oli aika hyvästellä Irkutsk. Palattuani Olkhonin saarelta, ehdin viettää kaupungissa kokonaisen vuorokauden. Edellisilta kului pyykkiä pestessä. Sitten olin yhden chileläisen ja parin saksalaisen kanssa parissa baarissa iltaa viettämässä. Juna lähti vasta iltapäivällä, joten palloilin aamupäivän ympäri keskustaa. 

Seuraava junamatka Krasnoyarskiin olisi kaikista lyhin, vain 18 tuntia ja 20 minuuttia. Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että en oikeasti matkusta eläinten seassa. Siperian junien 3.s luokan vaunuja kutsutaan karjavaunuiksi. Ne ovat isoja, 54 -petipaikan makuusaleja. Matkustan kaikki loput kolme junamatkaa tällaisessa vaunussa. Jos itse ostaa lipun, on paikkanumeroita, joita kannattaa välttää: Paikat 1-4 ovat samovaarin ja provodnitsan vieressä eli alueella, jossa on paljon liikennettä; paikat 33-36 ovat vessan vieressä. Parittomat numerot ovat aina alapetejä. Istuinosan alla on säilytystila isolle laukulle. Olin tyytyväinen tarkistettuani lippujeni paikkanumerot: kaikki olivat parittomia, hyviä numeroita.

Asemalla vartija tulee mun luo ja kysyy passia. Ehkä mulla on 'turisti' -leima otsassa. Venäjällä en kyllä herätä huomiota niin kuin Mongoliassa. Mua luullaan Suomessakin toisinaan venäläiseksi. Asemalla tulee kuulutus ja huomaan, että junani lähtölaiturin numero on ilmestynyt taululle. Seuraan muuta ihmismassaa. Juna 57, vaunu 10 ja paikka 11. Tässä sitä ollaan seuraavat 18 tuntia. Uskon tän olevan helpompi matka kuin edellinen. Ei ole rajatarkastuksia.

Kolmosluokan penkit ovat nostettu ylös. Laitan ison laukkuni sille varattuun laatikkoon. Vaihdan lenkkarit crocseihin ja lasken penkin alas. Vastapäätä on suloinen mummo, joka puhuu itsekseen, kun järjestelee tavaroitaan. Sillä on päällään sinivalkoinen verkka-asu, jossa lukee Canada. Se näyttää hauskalta. "Starstuitje", tervehdin häntä ja hän vastaa samalla lailla takaisin. "Punkt kakui?", mummo kysyy. "I'm sorry, I only speak few words of russian. I'm from Finlandia." Mummo osoittaa omaa lippuaan ja tajuan, että hän kysyy, mihin olen matkalla. "Krasnoyarsk", vastaan ja kysyn samaa mummolta. Hän nimeää jonkun paikan, josta en ole kuullutkaan. Muusta puheesta ymmärrän sanan "kolme". Ehkä hänen matka kestää kolme päivää. Asemalla näin taulusta, että mun juna menee Kislovodskiin. Katsoin kartasta, missä se semmoinen paikka on. Se on lähellä Georgiaa. No tarkemmin lähellä Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa, niitä alueita, jotka ovat nyt Venäjän ja jotka ennen kuuluivat Georgialle.  Sinne on ihan tajuton matka, varmaan 3-4 päivää.

"Bravasai ziist" provodnitsa hokee kulkiessaan vaunun läpi. Mun vieressä oleva mummu vastaa jotain. Minä en tietenkään vastaa, kun en ymmärrä, mitä se kysyy. Sitten juna lähtee liikkeelle ja meiltä tarkastetaan vielä liput. Provodnitsa pitää jonkun puheen, josta ymmärrän vain sanat 'toilet' ja 'restaurang'. Edellisessä junassa provodnitsat puhuivat hyvää englantia. No se olikin kansainvälinen juna, joten ehkä siellä on kielitaito vaatimuksena.

Mummu tarkkailee mua ja hymyilee. Valitsen laukusta yhden Suomi  -aiheisen kortin. Kirjoitan sen toiselle puolelle venäjänkielisin kirjaimin Irkutsk - Krasnoyarsk ja mun nimen. Esittelen vielä erikseen itseni. Mummon nimi on Plava. Hän hyppää tottuneesti penkille seisomaan ja ottaa meille molemmille petauspatjan ja tyynyn ylhäältä. Hän tekee pedin itselleen ja katsoo uudestaan korttia. Hän mutisee jotain itsekseen ja sanoo "Suomi".

Käyn vessassa vaihtamassa kevyemmät housut. Junassa on ihan pirun kuuma ja aurinko paistaa sisään. Huomaan pöydän alla kaksi pistorasiaa. Olin luullut, että kolmosluokassa niitä olisi vähän ja joutuisi jonottamaan latausvuoroa.. Minulla on mukana varavirtalähde, joka lataa puhelimen kolme kertaa täyteen. Alan kuunnella tän reissun kolmatta äänikirjaa, Vankina Venäjällä. 

Olin tehnyt itselleni pedin, kun yhdeltä asemalta junaan tulee nuori mies. Sen paikka on mun yläpuolella. Tapoihin kuuluu että kun ei nukuta, yläpedin henkilö voi istua sun vieressä  siinä alhaalla. Rullaan oman petarin ja teen hänelle tilaa. Nyt on hyvä hetki avata turkinpippuri -purkki. Se on peltinen ja kansi on jumittunut. Pyydän englanniksi vierustoveria avaamaan kannen. "This is finnish candy. Do you want one?", kysyn ja mies pudistaa päätään, kun on avannut kannen. Mummokaan ei halua. Karkkien musta väri varmaan hirvittää. Tähän mennessä ainoastaan Undral, Mongolian majatalon työntekijä on pyytänyt sitä lisää. Moni on maistanut ja käy sitten viemässä sen roskiin.

Muutaman tunnin kuluttua näyttää olevan yleinen ruoka-aika. Porukka ravaa samovaarin luona täyttämässä nuudelikippojaan ja teekuppejaan vedellä. Mun yläpedin mies oli jo syönyt ja kiivennyt sitten sänkyynsä. Mummo repäisee yhden sanomalehden sivun ja asettaa sen pöydälle. Siinä on ristikko, minkä hän on täyttänyt. Lisäksi hän asettaa puhtaan liinan viereensä. Pöydälle hän pistää patongin, josta leikkaa paksun palan. Sen kaveriksi on tomaattia ja keitetty kananmuna. Sanomalehden päälle hän kerää roskat ja syö sen liinan päällä. Minäkin haen vettä omiin nuudeleihini. Syödään nyt sitten samaan aikaan.

Käytävän toisella puolen istuva tympääntyneen näköinen nuori mies ottaa esille mustan, tyhjän muovipussin ja pähkinöitä . Se rupee rouskuttamaan niitä antaumuksella ja sylkee kuoret siihen tyhjään pussiin . Hänkin on saanut vierustoverin. He istuvat nyt vastakkain pieni pöytä välissään. Uusi tulokas on vakavan näköinen vanhempi mies. Sillä on farkut ja farkkupaita. Se näyttää ajattelevan synkkiä asioita. Kun ne pähkinät vihdoin loppuvat, nuorempi nousee, laittaa kamansa yläpedille ja kipuaa sinne. Vanhempi kiepsauttaa pöydän ympäri niin että siitä tulee sängyn keskiosa, sijaa vuoteensa ja nukahtaa nopeasti päästyään pitkäkseen.

Tarjoan mummolle suklaata. Hän ei halua ja näyttää mulle, että hänellä on keksi. Niitä oli oikeastaan rasiallinen. Yhden hän oli ottanut itselleen jälkkäriksi ja tarjoaa minullekin. Se maistuu Hanna tädin pikkuleivältä.

Klo 21 vaunusta sammuu päävalo. Oon yrittänyt säästellä omaa Telian nettipakettia, kun se on kulunut liian nopeasti. Nyt kuitenkin laitan sen päälle. Ois pitänyt ostaa se Venäjän prepaid rajattomalla netillä. Nyt mun netti toimii välillä ja välillä ei. Ehkä se toimimattomuus ei johdu liittymästä vaan siitä, että ollaan välillä jossain hevonskutsissa.

21:15 juna pysähtyy ja porukkaa lappaa ulos sitä tahtia, että nyt on pidempi pysähdys. Seuraan perässä ja menen itsekin jaloittelemaan. Ollaan Zimassa. Kysyn provodnitsalta, kuinka monta minuuttia on pysähdys. "30 minutes", hän vastaa. Osaahan se vähän englantia. Samasta vaunusta on tullut ulos keski-ikäinen pariskunta, josta se rouva on erityisen kännissä. Se yrittää vähän kaikille jotain puhua. Kuulostaa niin kuin yrittäisi haastaa riitaa. Pysyn suosiolla kauempana. Onneksi sen pariskunnan paikka on vaunun toisessa päässä. Ei jaksais kuunnella sitä pitkään. Kun tulen ulkoa takaisin sisälle, huomaan, miten huono ilma vaunussa on. Sitä ei tajua sisällä ollessaan. Alan nukkua klo 22 aikoihin, kun olen ensin lähettänyt kotiin hyvän yön toivotukset. Määränpäähän on aikaa 12 tuntia.

Herään vähän ennen kuutta. Ollaan Ilanskayan asemalla. En voi uskoa, että olen nukkunut melkein 9 tuntia. Ollaan siirrytty myös yksi aikavyöhyke taakse päin. Olen kyllä herännyt välillä hetkeksi. Esimerkiksi silloin, kun mummon yläsänkyyn tuli yöllä joku mies. Onneksi nukahdan aina helposti uudelleen. En oikein tiedä, mitä kuvittelin etukäteen karjavaunussa matkustamisesta. Yö meni hyvin ja junailu on ollut leppoisaa. Eihän tämä matkaaminen mitään toiminnantäyteistä ole. Se kyllä hankaloittaa asiaa, kun ei ole yhteistä kieltä, mutta hyvin sitä on pärjännyt pelkällä englannilla ja parilla venäjän sanalla. Karjavaunussa on omanlaistaan tunnelmaa.

Kun juna alkaa lähestyä määränpäätä, provodnitsa kiertää  vaunussa toistaen jotain lausetta kovaan ääneen. Se tarkoittaa, että pitää laittaa petivaatteet kasaan. Vaihdan vessassa farkut jalkaan ja lenkkarit crocsien tilalle. Jenisei -joki virtaa junan oikealla puolella. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun saavumme Krasnoyarskiin.

Krasnoyarsk

Linkkejä ja vinkkejä:

- Trans-Siperian päiväkirja, osa 1 -Matka alkaa

- Trans-Siperian päiväkirja, osa 2 -Irkutsk

- Trans-Siperian päiväkirja, osa 3, Olkhonin saari

- Trans-Siperian päiväkirja, osa 4 -Olkhon ja tuskainen pyöräretki