3 päivää Luang Prabangissa

Törmäsin yömarkkinoihin heti saapuessani Luang Prabangiin. Tulin kimppakyydillä lentokentältä keskustaan. Taksikuski ei voinut viedä minua hostellin lähelle, sillä katuja oli kiinni markkinoiden takia. Siispä vaelsin reppuni kanssa alueen läpi luoden ensisilmäyksiä sen tarjontaan. 

Täällä vähän harmitti, että olin matkalla vain 40 litran repullani, johon ei juuri ylimääräisiä ostoksia mahtunut. Alueella on joka ilta noin 300 kojua, joissa myydään vaatteiden ja kaiken maailman matkamuistojen lisäksi ruokaa. Täältä olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä. 

Pieneltä sivukujalta löysin euron buffetin, jossa sai täyttää lautasen yhden kerran. Valikoima oli monipuolinen ja paikassa kävi pieni kuhina. Ruoat näyttivät tuoreilta ja siltä, etteivät ne joudu kauan seisomaan esillä. Buffetin lähellä oli ihana, euron leivonnaisia täynnä oleva koju.

Yömarkkinat olivat aivan hostellini vieressä ja kävinkin täällä joka ilta. Kojut pystytetään ennen auringonlaskua ja puretaan klo 23:00. Nämä olivat parhaat yömarkkinat, mitkä olen Aasiassa kokenut.

Muita hyviä ruokapaikkoja

Silk road cafe

Silkroad cafe : vegan samosa

Näkymä Indigo cafen kattoterassilta yömarkkinoille

Indigo cafe: papaya salad

Kaupungissa pärjää varsin hyvin pelkällä katuruoalla, joka on todella edullista. Yhtenä päivänä söin lounaaksi pizzaa Utopiassa, kaupungin tunnetuimmassa baarissa, josta mainitsin jo edellisessä postauksessa. Ollessani siellä ensimmäisenä iltana, tapasin nuoren brittinaisen, joka oli viettänyt kaupungissa jo viikon. Hän suositteli tuota Silk Road cafe'ta. Kävinkin siellä toisena iltana eikä tarvinnut pettyä. Tunnelma, valaistus ja palvelu olivat erinomaista. Pikkunälkään söin vain muutaman vegaani -samosan.

Yhdeltä hostellin asukkaalta kuulin Indigo cafe'sta, kun kysyin, oliko lähellä mitään kivaa ravintolaa hyvillä näkymillä. Se oli helppo löytää. Tarvitsi vain mennä yömarkkinoille ja katsella rakennuksia ylöspäin niin huomasi kattoterassit. Kävin siellä muutaman kerran. Söin yhtenä iltana papaija -salaattia. Tarjoilija kysyi, pidänkö tulisesta ruuasta. Sanoin pitäväni, mutta en tiennyt, miten tulista laosin tulinen on. Tarjoilija lupasi, että annokseni tehdään vain vähän tuliseksi.

Kun ruoka tuli pöytään, ihmettelin, mikä virka salaattikulhon vieressä olevilla kaalinlehdillä oli. Se selvisi nopeasti. Salaatti oli tosi tulista ja suuta poltteli. Juomalla huuhtelu ei tietenkään helpottanut vaan tuntui pahentavan tulisuutta. Aloin sitten pureskella kaalia ja se viilensi mukavasti. Jos tuo salaatti oli vähän tulinen, millainenhan se normaali versio olisi ollut?

 Mount Phousi

Kuningas Anourat rakennutti buddhalaisen monumentin Phousi -vuoren päälle 1800-luvun alussa. Eräs legenda, jonka juuret juontavat 7500 vuotta vanhaan intaialaiseen Ramayana -eepokseen, kertoo, että apinakuningas Hanuman siirsi tämän vuoren Sri Lankasta (ent. Ceylon) nykyiselle paikalleen.

Phou Si tarkoittaa pyhää vuorta. Sen päälle pääsee kiipeämällä reilut 300 porrasta. Alkumatkasta täytyy ostaa lippu, joka maksaa 20000 kippiä eli 2€. Tänne pääsee jo aamulla puoli kuudesta alkaen. Paikka sulkeutuu auringonlaskun jälkeen. Silloin tuolla onkin yleensä eniten ihmisiä. Itse kiipesin ylös aamulla, kun oli vielä mukavan viileää. Minun lisäkseni siellä oli vain muutamia ihmisiä. Ylhäältä avautui upea panoraama ympäri kaupungin. Sen näkeminen oli kyllä vaivansa arvoista.

Aamupala Mekong -joen varrella

Hostellin hintaan kuului yksinkertainen aamupala. Yhtenä aamuna halusin vaihteeksi syödä jossain muualla. Lähdin kävelemään Mekong -joen rantaan, josta löytyi pieniä ravintoloita ja kahviloita. En muista tämän kyseisen paikan nimeä, mutta sieltä sai kahvien ja kylmien juomien lisäksi hyviä täytettyjä patonkeja. Näkymä oli paljon mukavampi kuin hostellin sisäpihalla.

Aamumarkkinat

Aamumarkkinoilla oli rauhallinen tunnelma. Turisteja ei ollut niin paljon liikkeellä kuin pimeän aikaan.  Myytävät tuotteet oli aseteltu pöydille tai maahan alustojen päälle. Löytyipä sieltä pari oravan raatoakin. Täältä paikalliset ostavat päivän ruokatarpeitaan.

Päiväkahvi Dexterissä

Luang Prabangissa on paljon tyylikkäitä kahviloita ja leipomoita, joista Dexter oli suosikkini. Se löytyy pääkadulta, Mount Phousin sisäänkäynniltä Nam Khan joen suuntaan. Opin täällä juomaan jääkahveja. Varsinkin päiväsaikaan kylmät juomat upposivat paljon paremmin kuin kuumat. Näitä kuluikin Laosin matkan aikana 1-3 päivässä. Hinnat olivat paikasta riippuen 10000-35000 kipin välillä eli 1-3,5€.

 Kevyt lounas eurolla

Pikkunälkään katujen varsilla olevilta kojuilta löytyy tällaisia ihania hedelmälautasia. Lisäksi kannattaa maistaa kookoskakkusia, jotka itselleni tulivat tutuiksi jo Bangkokissa.

Wat Mai Suwannaphumaham

Tämä oli ainoa temppeli, jossa kävin Luang Prabangissa. Pääsylippu oli 10000 kippiä eli yhden euron. Paikka rakennettiin 1700-luvun lopulla ja restauroitiin 1821. Sen seinillä olevat kuvat kertovat ihmisten päivittäisestä elämästä ennen vanhaan sekä buddhalaisesta Vessantara -tarusta. 

Vessantara oli kruununprinssi, jota pidettiin buddhan inkarnaationa. Hänet tunnettiin yltiöpäisestä anteliaisuudestaan. Taru kertoo hänen antaneen pois kaiken omistamansa, jopa vaimonsa, lapsensa ja silmänsä. Tarina on hieman erilainen eri Aasian maissa. Vessantaraa juhlitaan Laosin lisäksi Thaimaassa, Myanmarissa, Sri Lankassa ja Kambodzassa.

Kultainen palatsi ja kansallismuseo

Koska olin Bangkokissa saanut temppeliähkyn, päätin jättää kuninkaallisen palatsialueen viimeiselle päivälle Luang Prabangissa. Se ei sitten mennyt ihan putkeen. Päivällä, kun olin menossa paikkaan, lipunmyynti oli kiinni ilmeisesti ruokatunnin takia. Myöhemmin, kun yritin tulla tänne uudelleen, se oli kokonaan suljettu. Sain vain napattua kuvan tuosta pihalla olleesta temppelistä.

Kultainen palatsi rakennettiin 1900-luvun alussa symbolisoimaan Laosin ja ranskan välistä suhdetta. Se muutettiin kansallismuseoksi 1975, että saataisiin säilytettyä rakennukset ja aarrekokoelmat tuleville polville. Täällä voi Luang Prabangin historian lisäksi nauttia perinteisistä tanssiesityksistä neljänä iltana viikossa.

Kannattaa katsoa aukioloajat kaupungin omilta sivuilta, ettei jää paitsi tästä kokemuksesta niin kuin minä.

Oletko itse käynyt Luang Prabangissa tai haaveiletko sinne matkustamisesta?

Onko kaupungissa kiinnostavaa nähtävää tai koettavaa, josta en ole tässä maininnut?

Ps. Kuang Si'n -vesiputouksista kirjoitinkin jo oman postauksensa 💓

Linkkejä ja vinkkejä:

- Kohtaamisia Luang Prabangissa
- Kuang Si waterfall - Luang Prabangin suosituin nähtävyys
- Elämäni paras reissupäivä