Islanti ilman turistimassoja

 




Vuorokauden karanteeni olikin vain kuuden tunnin mittainen. Reykjavikin kentällä otetun koronatestin tulos oli tullut yöllä, kun nukuin city hi -hostellin dormissa. Olin liikkeellä jo klo 8 jälkeen. Huh, miten hiljaisia kadut olivat. Muutamia autoja meni ohitse ja lapsia näkyi matkalla kouluun. Kuvasin kävellessäni pienen videopätkän insta -stooriin. Taustamusiikiksi sopi täydellisesti Björkin It's oh so quiet. 

Kävin ihmettelemässä kiinni ollutta Höfdin taloa, joka on toiminut eri taiteiljoiden asuintalona, brittien suurlähetystönä ja myöhemmin tapahtumapaikkana juhlille ja erinäisille tilaisuuksille. Eniten talo tunnetaan Presidentti Reaganin ja Gorbatsovin tapaamisesta vuonna 1986. Sen uskottiin olleen tärkeä askel kylmän sodan loppumiselle.

Matka jatkui Hallgrimin persoonallisen kirkon ohitse. Minulle riitti sen näkeminen ulkoa päin. Kirkon tornista olisi kuulema hienot näkymät yli kaupungin. Alkoi olla nälkä. Mikään paikka ei tuntunut olevan vielä auki. Löysin Te & kaffe -nimisen ketjukahvilan ja nautin ensimmäisen aamupalan Islannissa, leivän, smoothien ja kahvin, noin 20€ hintaan. 

Holavallagardurin hautausmaa




Hautausmaissa on jotain, mikä vetää puoleensa. On kiva vaan kulkea sellaisen halki, tutkailla hautakivia ja koristuksia, mitä haudoilla on. Ne ovat myös hyvä paikka paeta hektistä kaupunkielämää. Sitä en tosin ollut Reykjavikissa kokenut. Talven jäljiltä puut eivät olleet vielä puhjenneet loistoonsa. Niiden oksat näyttivät luisilta käsiltä, jotka suojasivat hautoja. Islannissa ei juuri ole puita. Täällä niitä oli niin paljon, että sitä voidaan kutsua metsäksi.

Holavallagardurin hautausmaa avattiin 1800 -luvun alussa ja se korvasi vanhan hautausmaan, joka oli ollut käytössä viikonkien ajoista lähtien. Tänne on haudattu mm. paikallisia kuuluisuuksia sekä oman aikansa koronan, espanjantaudin uhreja. Hautausmaa oli niin sanotusti täynnä 1930 -lukuun mennessä. Suvut, jotka ovat aikanaan ostaneet täältä hautapaikan, saavat edelleen haudata omaisiaan tänne.

Islannissa on uskomus, että ensimmäinen henkilö, joka haudataan johonkin hautausmaahan, on sen suojelija. Tämän paikan suojelija on Gudrun Oddsdottir, joka kuoli 1838 eli vuosi paikan avaamisen jälkeen. 


Kaupungintalo ja tuntemattoman byrokraatin patsas



Tuntui kuin olisin kulkenut aavekaupungissa vaeltaessani pitkin Reykjavikin tyhjiä katuja. No kyllä siellä oikeasti muitakin ihmisiä näkyi, mutta ei niin paljon. Tämä oli ihan toisenlainen kuin se turistien kansoittama Islanti, josta olin lukenut. 

En käynyt Reykjavikin kaupungintalon sisällä, vaikka se olisi ollut mahdollista. Tyydyin ihastelemaan sitä ulkoapäin. Olihan se nyt aika komea ja persoonallinen. Näytti seisovan veden päällä. Sen rakennutti vuonna -92 Studio Granda, joka oli voittanut arkkitehtikilpailun. Suunnittelijat käyttivät taloon niin perinteisiä islantilaisia materiaaleja kuin pohjoismaista designia.

Kaupungintalon lähellä oleva patsas tuntemattomasta byrokraatista kuvastaa niitä kaikkia kaupungin virkamiehiä, jotka kulkevat päivittäin töihin kasvottomina, huomaamattomina, huolehtimaan kaupunkilaisten asioista. Patsas itseasiassa näyttää kävelevän kohti kaupungintaloa.


Fallologinen museo



Miksi mennä tavalliseen Kansallismuseoon, joita löytyy kaikkialta, kun voit vierailla harvinaisemmassa, fallologisessa museossa. Täältä löytyy maailman suurin peniksien ja niiden osien näyttely. 

Jättimäisten valaiden penisten lisäksi vaikutuin siitä, miten Islannin oma käsipallojoukkue oli kantanut kortensa kekoon oman maan erikoismuseon hyväksi. Tämä Pekingissä olympiahopeaa voittanut joukkue on komeasti esillä museossa.

Valas -risteily





Kävin yhtenä aamupäivänä valasristeilyllä. Samaan aikaan satamasta lähti yksi pieni ja yksi isompi paatti merelle samalla asialla kuin mekin. Kaikilla oli vain vähän asiakkaita. Laivan oppaana oli ihastuttava nuori britti nainen, joka oli tullut Islantiin 7 vuotta sitten ja rakastunut maahan. Hän kertoi asiantuntevasti alueen eläimistöstä, niin valaista, delfiineistä kuin merilinnuistakin. 

Mitä kauemmas merelle mentiin , ilma alkoi tuntua tosi kylmältä. Onneksi laivalta sai superlämpimät haalarit lainaan. Näimme ohitse lentäviä lunneja ja muita merilintuja. Sitten tuli ensimmäinen valashavainto, kun kauempana oli näkynyt vesisuihku. Se tulee siitä, kun valas käy hengittämässä pinnassa. 

Emme kertaakaan olleet niin lähellä valasta, että olisi saanut hyvää kuvaa. Parhaassa otoksessani näkyy kaukana sukeltavan valaan pyrstö. Mutta eihän tämä ollut mikään visiitti eläintarhassa. Oltiin merellä, valaiden kotiseudulla. Ne eivät noudata turistien aikatauluja vaan kulkevat omia aikojaan. 

Se bongaus oli kyllä jännää. Kaikki tuijottivat herkeämättä merelle yrittäen nähdä, mistä se valas tulisi seuraavan kerran pintaan. Merenkäynti oli paikoin aika kovaa ja sai pitää kaiteesta lujaa kiinni, ettei kaatunut. 

Golden circle






"Normaalisti tässä saa pyytää muita ihmisiä väistämään, että pääsee itse ottamaan kuvaa." opas sanoi kun tuijottelin aidan yli Gullfossin putousta parkkipaikalta. Olo tuntui jotenkin etuoikeutetulta. Niin kuin jokin suuri nähtävyys olisi vain itseäni varten auki.

Geysir oli nopeasti nähty. Sen vieressä seistessä ei huomannut, miten korkealle vesipatsas oikein lentää. Kauempaa siitä sai paremman. Ajatukseni harhailivat jo tulevassa snorklauksessa . Ennen sitä käväistiin kuitenkin syömässä jäätelöä maatilalla, jossa sitä valmistettiin. Sitä nauttiessa saattoi katsella lehmiä ikkunan läpi.


Game of thrones -The Wall

En päässyt haluamalleni GOT -kierrokselle, koska sinne ei ollut ilmoittautunut tarpeeksi ihmisiä. Osasin tätä odottaa, sillä tulivuori -trekin opas oli maininnut, että hänen edellisiltä asiakkailta oli sama kierros peruuntunut samasta syystä.

Kun olin ollut sukeltamassa , pääsin sitä kokemusta vetäneen Davidin kyydillä takaisin Reykjavikiin. Minulla oli puolisen tuntia aikaa vaellella lähiseudulla, kun hän laittoi tavaroita kasaan. Tietysti käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävelin läheiselle muurille, jota oli tuijottanut HBOlta kahdeksana kautena kolmeen eri otteeseen. Tosin sarjassa se oli tietokoneella tehty korkeammaksi, mutta kyllä se tunnisti siitä. Wau, mikä fiilis olla yhden oman suosikkisarjan kuvauspaikalla. 

Tämä oli neljäs maa, jossa olen nähnyt GOT'n kuvauspaikkoja. Ensimmäinen oli ykköskauden Malta , toisena ah niin ihana Pohjois-Irlanti ja sen jälkeen vielä Marokko . Nyt Game of thrones ei ole mielessä kovin paljoa, mutta kyllä se Duprovnikin vanha kaupunki pitää joskus nähdä niin sarjan kuin itsensä takia.

Blue Lagoon


Viikon loman loppuhuipennuksena oli päivä Blue Lagoon -kylpylässä. Siellä oli eniten turisteja, mitä olin nähnyt samanaikaisesti Islannissa. Ideana oli ottaa joku upea kuva instagramiin. Se jäi haaveeksi, koska ulkona oli myrsky. Kävin ottamassa lyhyen videopätkän allasalueesta ja vein kameran pukukaappiin. Parasta oli nauttia vain hetkestä. Tuo yllä oleva kuva on paikan ravintolasta.

Hankala kuvitella, millaista tuolla olisi ollut ennen korona-aikaa. Minä ainakin nautin kaikesta tuosta ruuhkattomuudesta.


Linkit ja vinkit

Kommentit

  1. Kyllä nuo Islannin maisemat näyttävät niin ainutlaatuiselta, nyt kun olen saanut kakis rokotusta, niin ehkäpä sitä tulee lähdettyä sinne vielä tämän vuoden aikana. Muistatko, mitä valaita siellä näkyi?

    VastaaPoista
  2. Islanti on kyllä yksi kärkipään kohde itselleni Euroopassa. Upeata luontoa ja maisemia!

    VastaaPoista
  3. Jutussa sen verran vähän kuvia, että pitää kyllä itse päästä fallologiseen museoon😭😭😭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois niitä penisten kuvia ollut enemmänkin, mut en viitsinyt täyttää niillä tätä postausta. Kannattaa kyllä itse mennä katsomaan. 😆

      Poista
  4. Vau, onpa ihan eri tavalla porukkaa kuin omalla reissullani (2014 ja 2018). Tuolloin pelkästään lentokenttä pursui porukkaa ja joka paikassa oli bussilasteittain ihmisiä. Nyt on siis mitä ilmeisimmin loistava aika käydä Islannissa. Ei enää kauaa, ja turisteja on pilvin pimein.

    VastaaPoista
  5. Koko nuoruuden ja vielä muutama vuosi sitten haikailin kovasti Islantiin, se oli yksi mun isoimmista haaveista. En tiedä mitä tapahtui sen jälkeen kun olen enemmän ruvennut matkustamaan, mutta nyt koko maa ei sykähdytä mua enää yhtään? Tuntuu jotenkin väärältä, että en ole antanut maalle edes mahdollisuutta kun en ole edes yrittänyt päästä käymään siellä, ja silti kiinnostus maata kohtaan on vaan kadonnut tyystin. Enkä osaa yhtään sanoa että miksi, kun mua kuitenkin kiinnostaa käytännössä katsoen koko maailma. Aina löydän itseni lukemasta islanti-aiheisia postauksia ja sitten toteavani, että eipä mun tarvi tuonne päästä.
    Ehkä mä vaan kaipaan niitä puita ja metsiä? :D En tiedä, haluaisin edelleen haluta Islantiin mutta en vaan osaa. Jotenkin hassua etten osaa yhtään selittää tätä fiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua. Mullakin Islanti roikkui pitkään haavelistalla, mutta aina joku muu kohde oli kiinnostavampi ja meni ohi. Kunnes tuli tämä kesäkuu ja ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin islanti, jos ei halunnut karanteeneja tai muita rajoituksia matkan jälkeen. Onni oli sairastettu korona, joka mahdollisti minulle helpon maahan pääsyn.

      Poista
  6. Kävin Islannissa myös muutama vuosi sitten ja kiireisimmän sesongin ulkopuolella, mutta silti oli kyllä paljon porukkaa! Todella ainutlaatuista, kun olet päässyt ihailemaan noita paikkoja ilman turistimassaa. Toki omat huonot puolensakin siinä, esimerkiksi tuo että ei välttämättä kaikki aktiviteetit toteudu. Islanti on todella upea, pitäisi päästä joskus uudestaan. Varsinkin luonto siellä niin omanlaisensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tosiaan viikossa niin paljon ja tuntuu, etten kuitenkaan nähnyt kuin ripauksen. Saaren pohjoisosat kiinnostaisivat.

      Poista
  7. Taitaa olla monella tuo, ettei viitsi lähteä tuohon testausrumbaan ja sen myötä Islannissakin on vain vähän matkailijoita. Kahdesti rokotettuina meillä riittää jo kohteita, jonne pääsee pelkällä rokotetodistuksella, joten esimerkiksi Englanti, joka vielä vaatii testin, rokotusstatuksesta riippumatta, jää meillä vielä toistaiseksi odottamaan, vaikka Lontoo olikin suunnitelmissa juuri ennen kuin maailma meni kiinni.

    VastaaPoista
  8. Islanti on kyllä ihana. On varmaan ollut outoa mennä kaupungissa, kun ei paljon muita ole paikalla. Itse myöskin virkamiehenä olevana juurikin tuo tuntematon virkamies patsas viehätti kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiilistelin kieltämättä hieman Zombie apocalypse -tunnelmia, kun kerran sen tyylisistä leffoista tykkään. :D

      Poista
  9. Minä en ole katsonut Game of Thronesia laisinkaan, niin en tiedä mitään sen kuvauspaikoistakaan. Sen sijaan lunnit ja muut merilinnut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Merireissuissa oli jo Perussa niin, että vene keikkui niin paljon, että lintujen määrittäminen vaati kärsivällisyyttä. Paljon kärsivällisyyttä. Islannissa tietysti on erikoinen tipusto, sillä vaikka laji saattaakin olla tuttu, niin se on kuitenkin omaa islantilaista alalajiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut lintubongaus merellä helppoa. Oppaamme määritti lajit ja itse yritti seurata, mitä lintua se milloinkin osoitti.

      Poista
  10. Kuulostaa ihanalta matkalta. Oon menossa myös ensi kuussa Islantiin (toivottavasti, kopkop, tilanne muuttuu ihan liian vauhdilla), joten toivotaan, että sillonkin on vielä vähäisesti turisteja liikenteessä. Kovasti toivoin, että testivaatimus olisi poistunut lokakuuhun mennessä, mutta eipä siltä näytä...

    Mun blogissa on sulle haaste! :)

    VastaaPoista
  11. Mä olen käynyt tuolla hautausmaalla siskon kanssa myöhään talvi-iltana ja oli melko aavemainen tunnelma! Valasretkellä oon ollut myös, mitään ei nähty ja oli vain tosi kylmä. Monta muutakin tuttua kohdetta, mutta penismuseo jäänyt multa väliin. Näkeehän niitä ilman museotakin! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, näkeehän peniksiä, mutta ei tuollaista kokoelmaa, mitä Reykjavikista löytyy :D

      Poista

Lähetä kommentti