Kurdistanin matkani oli sooloreissu. Sain kuitenkin nauttia kolme päivää opastetusta kierroksesta Govandin ja kahden amerikkalaisen, Loun ja Jamesin kanssa. Pääsimme alueille, jonne olisi hankala mennä ilman autoa tai paikallistuntemusta. Tästä postauksesta yhteinen ajomatkamme alkaa.
Tiistai-aamuna klo 8 olin hotellin edessä matkatavaroideni kanssa. Govand oli helppo tunnistaa, sillä olin nähnyt hänet yhden amerikkalaisen Youtube -wlogissa ennen Kurdistanin reissua. Ajoimme Ankawan alueelle Grand Palace hotellille hakemaan Lou ja James kyytiin. Hauska sattuma, sillä olin varannut saman hotellin loppulomaksi. Kaksi seuraavaa yötä viettäisimme Duhokissa. Mutta sitä ennen oli muutama mielenkiintoinen paikka nähtävänä.
Mar Mattain luostari
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Mar Mattain eli Pyhän Matteuksen luostari. Se sijaitsee 820 metriä korkean Maqlub vuoren (tunnetaan myös nimellä Alfaf ) päällä. Se on yksi maailman vanhimpia olemassa olevia kristillisiä luostareita. Se on tunnettu kirjastostaan ja syyrialaisten kristillisten käsikirjoitusten kokoelmasta. Nämä tosin evakuoitiin Erbiliin turvaan, kun oli pelko, että ISIS hyökkää luostariin. Heidän joukot pääsivät aika lähelle. Loistava sijainti vuoren päällä oli etu ja Peshmerga pystyi suojelemaan luostaria. Kun taistelut Mosulissa alkoivat ISISin hyökättyä, moni löysi täältä turvapaikan.
Parkkipaikalta saattoi nähdä Mosulin kaupungin laidan, kun oli selkeää niin kuin nyt. Ennen nykyistä asfalttitietä vuoren päälle oli kulkenut mutkitteleva, jyrkkä polku, minkä pystyi edelleen erottamaan. Alhaalla laaksossa asui maanviljelijöiden yhteisö. Vuorella kasvoi oliivipuita. Kirkossa olikin pieni kauppa, jossa myytiin mm. luostarin omaa oliiviöljyä.
Paikalla oli kaksi Peshmergaa vartiokopissa luostarille johtavan tien varressa. Alue oli todella siisti ja hyvin säilynyt. Ei olisi uskonut, että paikan rakentaminen oli aloitettu vuonna 363. Toki tätä oli sen jälkeen entisöitykin. Alkuperäisen luostarin osia saattoi nähdä vuoren seinämää vasten.
Kirkon oven vieressä oli teline kenkiä varten. Sisällä oli seesteinen tunnelma niin kuin kirkoissa sopii olettaakkin olevan. Meidän seurueen lisäksi koko alueella näimme vain yhden miehen, joka ilmeisesti asui siellä. Kirkkosalin viereisessä huoneessa oli kammio, jossa oli luostarissa ennen vaikuttaneiden pappien hautoja. Siellä oli myös ketju ja kaulapanta kiinnitettynä lattiaan. Legenda kertoo, että niillä on parantavia vaikutuksia. Jos ihminen, joka on mieleltään tai ruumiiltaan sairas, kahlitaan yöksi tänne, aamulla hän on parantunut. Meillä ei ollut aikaa jäädä testaamaan tarinan paikkansapitävyyttä. Minä olin ainut, joka halusin testata pantaa edes hetken aikaa. Oli aika jatkaa matkaa. Ja alkoi olla nälkäkin.
Lounas
Antab oli ihan tavallisen näköinen tienvarsiravintola. Pöytään istuessamme eteen tuotiin vesipullot ja sitten erilaisia alkupaloja sekä tuoretta leipää. Olisin tullut pelkästään niistä täyteen. Tilasimme Govandin suosittelemia pääruokia, joita kaikki sitten jakoivat. Se oli hyvä idea, että pääsi maistelemaan eri ruokia.
Olin ehtinyt jo täyttää mahaani hyvän aikaa mm. leivällä. Kun pääruuat tulivat, olin jo ihan täynnä. Maistelin kuitenkin urhoollisesti kaikkea. Ruokailun ja teen jälkeen oli kauhea ähky. Govand varoitti kyllä, ettei kannata syödä heti paljon, koska ruokaa tulee lisää. Ja että leivän suhteen kannatti ottaa iisisti, koska se täyttää. Varoitus tuli kohdallani liian myöhään. Tulisin varmasti muistamaan tuon ensi kerralla.
Khinnis Bavian - arkeologinen kaivaus
Seuraava pysähdyspaikka oli Khinnis / Bavian. Arkeologinen alue, joka on tunnettu kallioon hakatuista reliefeistä. Assyyrian kuningas Sennacherib rakennutti paikan 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Tavallisesti tänne maksoi turisteilta sisäänpääsy 5000 dirhamia eli 3€. Nyt alueelle odotettiin joitain korkea-arvoisia vieraita. Portilla meitäkin luultiin näiksi vieraiksi. Sanottiin, ettei olla oikeat henkilöt. Meidän auto ohjattiin ajamaan eteenpäin ja kukaan ei muistanut pyytää pääsymaksua.
Alueella oli paljon huomioliiveihin pukeutunutta nuorisoa. He asuivat läheisellä pakolaisleirillä ja pitivät aluetta kunnossa. Muutamat heistä halusivat meidän kanssa yhteiskuviin. Yksi poika puhui tosi hyvin englantia ja kertoi heidän olevan muslimeja, kristittyjä ja jesidejä. Hän sanoi, että he ovat toisilleen kuin veljiä ja sisaria huolimatta toisen uskonnosta. Siitä tuli hyvä olo.
Khinnis oli siis tämän arkeologisen kohteen nimi. Se tunnetaan myös nimellä Bavian läheisen kylän mukaan. Paikka rakennettiin Kuningas Sennachebirin kesäpaikaksi. Se toimi myös päämajana, kun tänne rakennettiin aikanaan kanaaliverkostoa ja vesijohtoja, että saatiin johdettua vettä Ninevehiin sekä Assyyrian sydänmaille.
Assyria oli ennen suurvalta. Pohjois-Irakista se kasvoi aikoinaan valloittaen Babylonian, Syyrian, Israelin ja Egyptin.
Rakentaminen oli Sennachebirin mielenkiinnon kohde. Kallioon kaiverrettiin kuvia kuninkaasta, jumalista sekä eläimistä. Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettiin kuninkaan saavutuksista. Valitettavasti osa kuvista on tuhottu eri sotien aikana. Myös eroosio on tehnyt omat tehtävänsä.
Pitihän meidän kiivetä lopuksi kalliolle parempien näkymien takia. Se oli vähän haastavaa, mutta alastulo oli ihan kamala. Oli pakko heittää sileäpohjaiset sandaalit jalasta ja tulla melkein pyllymäkeä pois sieltä.
Päivä ei ollut vielä ohi. Seuraava kohde oli Lalishin temppelikylä. Tuo erikoinen jesidien pyhiinvaelluskohde ansaitsee ihan oman postauksensa.
Linkkejä ja vinkkejä:
Lämpimät suosittelut:
- Iraqi Kurdistan guide -nettisivu
- Iraqi Kurdistan quide (instagram)
Yrityksessä toimii oppaana kaksi veljestä: Haval kierrättää pitkällä kokemuksella turisteja niin Kurdistanissa kuin muuallakin Irakissa. Govand on tuoreempi opas parin vuoden kokemuksella ja toimii Kurdistanin alueella.
Kiitoksia mielenkiintoisesta jutusta. Tuo kirkkoon kahlitseminen kuullosti hieman "legendalta", ja niitähän ne varmaankin ovat - tiedä siis. Nyt tämä Kurdistanin alue on oikeasti alkanut jo minuakin kiinnostamaan ja kiitokset näistä oppaiden linkeistä. Josko saisi vielä yhteenvedon myöhemmin eri paikoista ja majoituksista niin voisin sitä hieman tarkemmin kartasta tarkistella.
VastaaPoistaJoo, ajattelinkin tehdä näiden matkapäiväkirjojen jälkeen jonkun koosteen. ☺️
PoistaKomppaan Jani, näitä postauksia on ollut super mielenkiintoista lukea! :) Ja kieltämättä paikka on alkanut houkutella itseänikin, vaikka alkuun sitä hieman epäilinkin :D
VastaaPoistaKurdistan osaa yllättää. Ja totta puhuen muu Irak on alkanut kiinnostamaan myös.
PoistaVarsin uniikin näköisiä näköisiä maisemia. Ja tuo lounas näyttää todella herkulliseelta, aitoa Kurdistanilaista ruokaa olisi mukava päästä maistamaan. Varsin ahdistavan näköinen tuo panta, mutta enköhän olisin itsekin sitä testannut!
VastaaPoistaTuosta ruuasta puheenollen: paikalliset sanoivat että jos on Kurdistanissa pidempään, saa kurdimahan. ☺️
PoistaRuokapuoli näytti ja kuulosti hyvältä, tuli oikein nälkä. Muutenkin varsin mielenkiintoisen ja antoisan näköinen reissu, hienoja paikkoja!
VastaaPoistaRuuasta innostuneena olen käynyt reissun jälkeen jo kahdessa kurdiravintolassa Helsingissä. ☺️
PoistaSiun reissut on kyllä aina tosi inspiroivia! Hienoja paikkoja. Kurdistan on alkanut itseäkin kiinnostaa viime vuosina.
VastaaPoistaSinun kuvat kaikista niistä paratiisimaisemista ovat kyllä inspiroivia ja piristävät harmaan talven keskellä ☺️
PoistaMielenkiintoinen matkapaikka ja varmasti spesiaali kokemus. Eksotiikkaa ja extremea :)
VastaaPoistaKiitos matkakertomuksesta.
Kiitos kommentista. Matkakohteena yksi eksoottisimpia mun elämässä. 💞
PoistaKohtasitko noiden pakolaisleirien asukkaiden lisäks muuten sitä siirtolaistrafiikkia matkan aikana tai näkyikö esim. katukuvassa pakolaisten määrä?
VastaaPoistaEi siellä näkynyt trafiikkia tai muuta. Useita pakolaisleirejä kyllä nähtiin, kun ajoimme sellaisten ohi.
Poista