Kebab -jonotusta ja turistijuttuja Berliinissä




Toukokuussa koitti vihdoin lähes kolme vuotta odotettu tapahtuma. Amerikkalaisen burleskitaiteilija Dita Von Teesen Glamonatrix -kiertue oli saapunut Eurooppaan. Sitä oli siirretty jo kahdesti vuodella eteenpäin. Otimme ystäväni kanssa taksin kentältä tapahtumapaikalle Admiralspalastiin. Teatterin piha oli täynnä upeasti pukeutuneita ihmisiä. Kävimme heittämässä matkalaukut narikkaan ja sukelsimme ihmisten joukkoon. 

Show oli juuri niin häikäisevä kuin Ditalta saattoi odottaakin. Se oli ensimmäinen livenä näkemäni burleski show. Kyllähän Helsingissäkin näkisi vastaavaa. Pitääkin ottaa siitä selvää.

Pergamon museo


Ishtarin portti

Halusin käydä juuri tässä museossa nähdäkseni Ishtarin portin, yksi muinaisen Babylonin kahdeksasta portista. Huvittavaa kyllä saman portin olin nähnyt useissa kuvissa ihmisillä, joita seuraan instassa ja jotka ovat käyneet Irakissa. Olin yllättynyt kuullessani, että aito portti sijaitsi Saksan Berliinissä. Irakissa portin paikalla on jäljennös. 

Ishtarin  portti oli yksi maailman seitsemästä ihmeestä kunnes Aleksandrian majakka syrjäytti sen. Se oli alunperin kaksiosainen, mutta pienempi etuosa oli ainoa, joka mahtui Pergamon museon sisään. Lisäksi portin muita, pienempiä osia löytyy museoista eri puolilla maailmaa mm. Louvre'sta. Ishtar oli rakkauden, intohimon, hedelmällisyyden ja luonnon jumalatar. Kaikki Babylonin portit oli nimetty eri jumalien mukaan.


Miletoksen portti



Toinen hieno portti ja nähtävyys museossa oli entisen Joonian alueelta Milotoksen kaupungista. Nykyään seutu kuuluu Turkille. Portti rakennettiin v. 120 ja se sortui maanjäristyksessä 900-1000 -luvulla. Sen löysi saksalainen arkeologi Theodor Wiegand. 1900-luvun alussa suurin osa rakennelmasta kuljetettiin Berliiniin varastoitavaksi ja odottamaan Pergamon museon valmistumista. Sitä rakennettiin vuosina 1910-1930 ja on Berliinin museosaaren nuorin museo. Tällä hetkellä muutamat osat ovat remontissa ja Pergamonin voi kokea koko komeudessaan aikaisintaan 2025.

Ihan turistina...


Kaikkien Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. Täällä on 2711 betonikuutiota. Niiden korkeus vaihtelee 0,2-4,7 metrin välillä. Sitä ei tajunnut yhdestä kulmasta aluetta katsoessa. Kun lähti kävelemään ympäriinsä kuutioiden välistä puikkelehtien, ymmärsin kokoerot.


Ihana Oberbaumbrucke. Alunperin 1700-luvulla paikalla oli puusilta ja tulliasema. Öisin sillalta laskettiin joen yli kulkeva puomi jokea pitkin tapahtuvan salakuljetuksen estämiseksi. Siitä tuli tälle nimikin, "Yläpuomisilta". Se edustaa saksalaista tiiligotiikkaa. Enpä ole aiemmin kuullut tuollaisesta tyylisuunnasta. Silta kärsi sodan aikana isosti. Sitä alettiin entisöidä Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja avattiin liikenteelle 1994.


Vanha tuttu Alexanderplatz. Ensimmäisellä Berliinin matkallani neljä vuotta aiemmin majoituin tälle alueelle. Maailmankello ja tv-torni taustalla herättivät lämpimiä tunteita.  Ensimmäinen kuva instagramiin silloin oli juuri tästä samasta paikasta.






Pitihän minun kunnon turistina nähdä vielä Checkpoint Charlie, legendaarinen Itä- ja Länsi-Saksan rajanylityspaikka. 

Mustafa's gemuse kebab




Olimme lukeneet netistä, että kaupungissa löytyisi yksi erityisen hyvä kebab -paikka, Mustafa's gemuse kebab. Ihmisten arvostelut kertoivat pitkistä jonotuksista. Olisi kuulema sen arvoista. Ja itse jonotus olisi elämys. Ruuan sanottiin olevan Saksan parasta. Vähintäänkin Berliinin parasta. Pitihän se testata.

Jono ei näyttänyt pitkältä, mutta se mateli hitaasti. Haimme viereisestä kioskista kylmät jonotusoluet. Kului tunti. Toiset oluet. Alkoi tulla pissahätä. Menin kysymään kioskista, olisiko siellä mahdollisuus käydä vessassa. Myyjä sanoi, että vieressä oli baari, jossa pääsi vessaan eurolla. Se oli pelastus. Jonottaminen oli taas helppoa rakko tyhjänä. Istuimme ystäväni kanssa vuorotellen viereisellä penkereellä, ettei molempien tarvitse seistä. 

En ollut ikinä jonottanut niin pitkään saadakseni ruokaa, kolme tuntia. Olimme niin nälkäisiä, että meinasi unohtua ottaa kuva itse ruuasta. Olihan se huippuhyvää. Ja erilainen kokemus kaiken kaikkiaan.

Grande finale - biergarten Yaam



Viimeinen ilta. Ystävä oli väsynyt kaikesta kävelystä ja jäi lepäilemään hotellille. Itsekään en jaksanut kauas, mutta jossain teki mieli käydä. Muistin ohittamamme Yaam -beergardenin ihan hotellin lähellä yhden sillan kupeessa. Alue oli iso. Siellä oli ruokakojuja, pieniä baareja ja kauppoja, jotka myivät boheemin näköisiä vaatteita ja koruja. Hauskana yllätyksenä lavalla alkoi soittaa reggae -bändi. Sitä kuunnellessa Mojito kädessä, lämpimässä toukokuun yössä tuntui, että olisi jossain kauempana kuin Berliinissä.

Linkkejä ja vinkkejä:




 

Kommentit

  1. Heh, oli kyllä pitkä jonotus. Lähes yhtä pitkään on tullut itse jonotettua Pizzeria YLP!:ssa Suomessa, joka tosiaan oli aikamoinen kokemus. Muuta vastaavaa ei tule mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään muista ruokaa ikinä niin kauan jonottaneeni

      Poista
  2. Oikeastaan noitten kuutioitten päälle ei saisi kiivetä ja istua poseeraamassa. Murhattujen juutalaisten muistomerkki on taideteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt, ettei niiden päälle saa istua. Jos näin on, toivottavasti tästä kerrottaisiin vaikka jossain opastauluissa alueen reunoilla.

      Poista
  3. Voi kiesus.. kolme tuntia kebab-eläimen lihan odotusta. No onneksi sai sen olutta odottaessa ja rakkoa käydä tyhjentämässä. Vaikka pidänkin kebabista ja oluesta, niin ehkäpä en jaksaisi kuitenkaan jonottaa. Sama on ravintoloihin mennessä - No Reservations !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kommentoivat ohi mennessään, että viereisestä ravintolasta saisi samaa ruokaa vähemmällä jonotuksella. Ja ei se meidän jono näyttänyt alunperin siltä, että kolme tuntia menisi. Pieni kioski, mutta ruoka duunattiin selkeästi huolella.

      Poista
  4. Huh, mä olisin jo luovuttanut 10 minuutin jälkeen :D On varmasti hyvää, en osaa edes kuvitella mutta mietin kans minkä verran siinä on sellaista psykologista vaikutusta, että kun ihmiset näin pitkään jonottaa niin sen on pakko olla aivan maailman parasta ja odotukset on sen mukaiset. Annokset näyttää kyllä hyviltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan myös psykologista. Ihmiset näyttivät tosi onnelliselta, kun olivat saaneet ruokansa sen odotuksen jälkeen.

      Poista
    2. 3 tuntia ruokajonossa? Ihan käsittämätön paikka. Pitänee joskus testata! Juutalaisten muistomerkki on koettu. Sinne oli huomattavasti helpompi mennä kuin Auschwitziin.

      Poista
  5. Jestas sentään! 3h ruokajonossa. Nyt ainakin tiedät, miltä ruokajonossa seisominen tuntuu 🤣. Tuskin toista kertaa tulee.

    Itseäni häiritsee se järjestely, että arkeologisia löytöjä oli kuskattu löytöpaikasta jonnekin Eurooppaan museoon. Mutta se oli silloinen tapa, varmaan sen takia, etteivät ihmiset matkustaneet niin paljon kuin nyt. Onneksi siitä tavasta luovuttiin nykyään. Ishtarin porttiakin olisi kiva ihmetellä sen alkuperäisessä paikassa. Tosin, en tiedä, olisko minusta matkustajaksi Irakiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin itse kyllä ihan valmis menemään Irakiin ja Babyloniin ☺️

      Poista
  6. Tulipas ikävä Berliiniin tätä postausta lukiessa! Edellisestä reissusta on liian kauan aikaa....

    Ja komppaan muita, 3 tunnin jonotus kuulostaa aika hurjalta :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä olen muilta kuullut niin jonotukset eivät ole olleet näin pitkiä. Ehkä oli huono tuuri. Sen kahden tunnin jälkeen ei kyllä haluttu luovuttaa. Loppuaika meni itsenäisyydelle ☺️

      Poista
  7. Juu ei, sellaista ruokapaikkaa ei olekaan, että jonottaisin kolme tuntia annostani :-) Napolissa hetken mietin jonottamista kaupungin suosituimpiin pizzapaikkoihin, mutta lopulta sielläkin tyydyimme vilkaisemaan ne paikkoina ja syömään pizzat lähellä sijaitsevassa vähän vähemmän tunnetussa ja suositussa paikassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti