Tervetuloa Komodon kansallispuistoon

Aikaisen aamupalan jälkeen John vei meidät Labuan Bajon satamaan, jossa oli vene miehistöineen odottamassa. Lisäksi mukana oli hyvin englantia puhuva opas. Vene oli tavallinen, paikallinen vene, jossa oli pari pitkää penkkiä, pöytä, takaosassa keittiö sekä vessakoppi.

Lähdimme rauhallista vauhtia pois satamasta muiden veneiden ohi puikkelehtien. Kun olimme päässeet väljemmille vesille, moottori käynnistettiin. Ensimmäisenä iltana Labuan Bajossa luulin, että lähellä lensi helikopteri. Nyt se oli tullut selväksi, että pärinä kuului näistä paikallisista veneistä. Se ei ole mikään hento ääni.

Kaadoin termarista itselleni kuumaa vettä ja sekoitin siihen kahvia. Menin kuppini kanssa keulaan istumaan ja katselin horisonttiin. Meren äärellä on niin ihanan rentouttava olla, katsella aaltojen liikettä ja tuijottaa vaan syvään siniseen.

Matka Rincan saarelle kestäisi muutaman tunnin. Juniori oli tehnyt olonsa kotoisaksi ja oli makuuasennossa penkillään. Yksi miehistön jäsenistä toi hänelle vielä tyynyn. Ei mennyt kauan, kun hän jo nukkuikin moottorin jylinästä huolimatta.

Pari viikkoa ennen meidän Floresin reissua Telegraph kirjoitti, että paikalliset viranomaiset aikovat sulkea Komodon kansallispuiston vuodeksi, että varaanit saisivat hetken rauhaa turisteilta. Eläinten pääasiallista ravintoa eli peuroja on jopa salametsästetty Komodon saarilta ja varaanit eivät ole enää niin isoja kuin ennen, itäisen Nusa Tenggaran provinssin kuvernööri on sanonut.

Sama kuvernööri suunnitteli viime marraskuussa, että Komodon kansallispuiston pääsymaksu pitäisi nostaa 500 dollariin eli n 440 euroon.

“Only people with deep pockets are allowed to [see the komodo dragons]. Those who don’t have the money shouldn’t visit the park since it specifically caters to extraordinary people,” he said.

Rutengissa  tapaamani miesporukka varoitti, ettemme pääsisi varaaneja katsomaan, mutta onneksi puisto on vielä pysynyt auki. Olisi iso kolaus paikallisille, jos kansallispuisto sulkeutuisi. Se veisi elinkeinoa oppailta ja niiltä, joiden veneillä ihmisiä kuljetetaan saarille.

Lopulta veneemme olo perillä Loh buya -krokotiililahdessa. Krokotiileja täällä ei ole kyllä näkynyt pitkään aikaan. Vene laitettiin kiinni laituriin ja lähdimme oppaamme kanssa kulkemaan eteenpäin ensin soratietä ja sitten kivilaatoista tehtyä polkua pitkin. Mukaan liittyi myös puiston vartija, jota ilman alueella ei saa kävellä. Hänellä oli pitkä keppi, joka toisesta päästään oli kaksihaarainen. Hankala kuvitella, miten se auttaisi, jos iso varaani haluaisi tulla liian lähelle.

Polun päässä oli useampi rakennus. Sieltä löytyi ainakin keittiö, toimistorakennus ja pieni kahvila, joka myi juotavaa, pikku purtavaa ja matkamuistoja.

Meille kerrottiin, että varaanit tulevat keittiön lähelle ruoan tuoksun perässä. Siellähän niitä näkyi mökin vierellä ja varjossa puiden alla makaamassa. Toisia ei meinannut heti huomata, kun niiden väritys oli ihan sama kuin kuivalla maalla.

Mentiin ihmettelemään varaaneja lähemmäs. Kolmea metriä lähemmäs ei kuitenkaan saa mennä. Puissa loikki apinoita ja kysyin, että syövätkö varaanit niitäkin. Opas kertoi eläinten olevan opportunisteja. Kaikki kelpaa, joka sattuu tulemaan liian lähelle.

Minulta kysyttiin haluaisinko kuvaan isoimman liskon kanssa. Se lötkötti tyytyväisenä varjossa ison puun alla. Kiersin sitten puun ympäri liskon taakse ulostekasoja väistellen. Jäin kolme metriä pedon taakse. Kuvaaja ehdotti, että laittaisin käteni eteenpäin kämmenpuoli alas. Kun hän sitten nappasi kuvan, näytti, että kosken liskoa.  Huonosta valosta johtuen kuvasta ei tullut paras mahdollinen.

Sitten tapahtui jotain jännittävää, kun yksi komodonvaraani lähti liikkeelle. Onneksi se ei ollut meistä kiinnostunut vaan meni vain läheiseen puroon juomaan. Kyllä siinä kävi mielessä että mitä jos sillä on nälkä ja se päättäisikin tulla meitä kohti. 

Opas näytti kartalta, että tekisimme tänään lyhyen, tunnin kierroksen saarella. Juniori katsoi minua silmät pyöreinä ja ilmoitti suomeksi, ettei hän todellakaan kävele tuntia. Käytiin siinä lyhyt kiivasääninen sananvaihto ja suostui se juniorikin sitten lopulta meille kaavailtuun ohjelmaan.

Käveltiin pieneen metsikköön, jossa oli naaraiden munimisalue. Tällä hetkellä ei ollut se aika vuodesta, joten paikalla oli tyhjiä kuoppia. Naaras kaivaa monta kuoppaa hämäykseksi viholliselle, mutta munii vaan yhteen. Poikaset ovat hyvin haavoittuvia ensimmäiset elinvuotensa ja ne kiipeävät heti kuoriuduttuaan puuhun, etteivät esim muut lajitoverit syö niitä. Kolme ensimmäistä vuottaan ne syövät liskoja ja muita pieneläimiä, jonka jälkeen ne tulevat maahan muiden, isompien lajitoverien joukkoon.

Siellä metsikössä opas huomasi liikettä. Löydettiin kaksi komodonvaraanin poikasta, jotka oli häntänsä kanssa noin metrin mittaisia. Toinen mutusteli kauriin raadon jämiä. Se vain vilkaisi taakseen meihin päin, kun tultiin lähemmäs, mutta ei välittänyt vaan jatkoi syömistä. Oppaan mukaan on harvinaista, että turistit näkevät komodonvaraanin syömässä.

Kun saalista purraan, syljessä oleva aine estää veren hyytymisen. Tämä saa uhrin vuotamaan kuiviin. Kauris on helppo saalis, mutta iso biisoni saattaa elää jopa viikon sen jälkeen, kun sitä on purtu. Komodonvaraani seuraa biisonia sitten kaikessa rauhassa ja iskee kiinni, kun se ei jaksa enää kävellä.

Komodon kansallispuisto oli kuin tosielämän Jurassic park. Eläinten lähellä oleminen niiden oikeassa elinympäristössä on paljon upeampaa kuin kaltereiden tai lasiseinän läpi tuijottaminen. 

Aamupäivän hikoilun jälkeen päästiin vielä snorklaamaan. Vedessä erityisesti juniori viihtyi tuntikaupalla. Satamaan täytyi palata ennen hämärää. Illalla ei jaksettu lähteä mihinkään. Puri Sarissa nautitun illallisen jälkeen unta ei tarvinnut kauan houkutella.

Pieni komodo aterioi

Loh Buaya, krokotiililahti mäen päältä

Biisoni ottaa rennosti mutalammikossa puun alla

Ja kauris purossa..

Linkit ja vinkit:

- Komodo national park
- Flores explore tours
- Komodon kansallispuiston hinnat 2019

Aiemmat postaukseni Floresin saarelta:

- Trans-Flores roadtrip, päivä 1: Maumere - Moni
- Trans-Flores roadtrip, päivä 2: Kelimutu - Bajawa
- Trans-Flores roadtrip, päivä 3: Bena village - Ruteng
- Trans-Flores roadtrip, päivä 4: Kohti Labuan Bajoa
- Maumere, apinoina sirkuksessa
- Hyvää Ystävänpäivää Koka beachiltä