Oli ihana herätä aamulla, kun ensimmäinen asia, minkä näkee oli Kivu-järvi. Se on sikälikin kiinnostava paikka, sillä tämä on vulkaanista aluetta, jossa kaksi mannerlaattaa erkanevat toisistaan.. Siellä on hiilidioksidia ja metaania sekoittuneena veteen satojen metrien syvyydessä. Ne ovat peräisin vulkaanisesta toiminnasta. Tulivuorenpurkaus tai maanjäristys voisi vapauttaa kaasut tuhoisin seurauksin. Siksi kaasua pumpataankin pois ja valjastetaan energiantuotantoon. Maailmassa on Kivun lisäksi kaksi muuta kaasujärveä, Monous ja Nyos, molemmat Kamerunissa. Kivu on niitä 2000 kertaa isompi. Kun 1980-luvulla hiilidioksidipilvi purkautui näistä Kamerunin järvistä, 1800 ihmistä kuoli siihen tukehtumalla.
Ruanda on riippuvainen ulkomaiden avusta tässäkin asiassa. Tällä hetkellä ainakin Venäjä ja Israel auttavat kaasun nostossa. Myös Suomen Wärtsilä on toimittanut tänne voimalaitoksensa, joka on vihitty käyttöön 2016. Olin yllättynyt löytäessäni tällaisen Suomi -kontaktin.
Olin edellisenä päivänä tiedustellut, missä olisi joku hierontapaikka ja sain kuulla, että palvelun saisi paikan päälle omaan bungalowiin. Hierojani oli ronskiotteinen nuori nainen, joka ei säästellyt voiman ja öljyn käytössä. Reilun tunnin päästä nainen kävi vessassa valuttamassa vettä useaan kertaan ja kysyi lopulta, eikö suihkusta tule lämmintä vettä. Sanoin, ettei ole tullut. Ajattelin sen kuuluvan asiaan enkä ollut siitä sen kummemmin välittänyt ja käynyt vaan urhoollisesti kylmässä suihkussa.
Nainen sanoi, että tarvitsen lämmintä vettä, että saan öljyt pois iholta. Hän lupasi kertoa ongelmasta jollekin paikan työntekijälle. Pian joku tulikin ja kävi vääntelemässä parista vivusta mökin takana. Lämmintä vettä tuli. Suihkun jälkeen nukahdin ja heräsin ihan pöllähtäneenä. Hieronta oli vienyt minulta mehut totaalisesti.
Illalla jaksoin sentään lähteä liikenteeseen ja tein kävelylenkin läheisen kukkulan päälle. Sieltä oli kivat näkymät, kun aurinko oli laskemassa. Pimeällä istuimme taas nuotion äärellä ja pelasimme VR-laseilla Mucyon kanssa. Hän oli pian lähdössä Tansaniaan, jossa hän pitäisi seuraavan näyttelynsä. Siihen liittyen hän keskittyi illalla lähinnä puhelimeensa ja teki matkajärjestelyjä. Sweetie -koira ei voisi tulla mukaan.
Edellisen kerran, kun Mucyo lähti täältä pois, Sweetie oli vielä pentu. Mucyo vei koiran Paradis Malahidelle kuuluvalle saarelle sen vartijan seuraksi. Sweetie oli saarella pari vuotta eikä tiennyt muusta elämästä, kunnes hänen oikea isäntänsä palasi ja toi hänet mantereelle. Koiralle avautui ihan uusi maailma. Hän sai tutustua uusiin ihmisiin ja hajuihin ja kulkea Mucyon mukana. Koira vietiin takaisin saarelle, kun Mucyo meni käymään asioilla Kigalissa. Hän sai puhelun hotellin työntekijältä, että Sweetie oli uinut pois saarelta. Ei hän halunnut olla siellä enää, kun mantereella oli kiinnostavampaa. Sweetie sai jäädä hotellille asumaan. Mucyo ehdotti, jos minä ottaisin koiran mukaani, kun se näytti viihtyvän kanssani. Jouduin kieltäytymään. Minulla kun on kissoja, jotka tulisivat hulluiksi, jos meille muuttaisi koira. Enkä usko, että Sweetie viihtyisi kylmässä Suomessa Ruandan jälkeen.
Päivä oli kulunut kuin itsestään. Olin alkanut nauttia tästä rennosta, afrikkalaisesta elämänmenosta. Kaikki oli ihan erilaista kuin kaupungissa. Ja Kivu -järvi oli vieressä. Ai että miten rauhoittava ympäristö koko paikka oli. Paradis Malahide tuntui eksoottiselta kesämökiltä. Ja oltiin keskellä Afrikkaa.
Aamuyöstä ukonilma herätti. Voisin kuvitella, että siltä pommikoneiden tulo sodassa kuulostaisi. Pauke ja jyrinä oli ehkä kovin, mitä olen ikinä kuullut. Ei siinä voinut nukkua, joten avasin verhot ja makasin sängyllä katsellen, miten salamat löivät Kivu-järvellä. Sitä showta kesti varmaan tunnin. Seuraavana aamuna ei ollut ihan levännyt olo.
Ai vitsit, alkaa kyllä tulemaan ikävä Afrikkaan, todella hienoa olisi päästä itsekin sinne! Niin siitä huolimatta, että tuo kylmä vesi on usein arkipäivää. Monesti aina näyttävät yksityiskohtaisesti, että "näin ja näin, kun tekee, niin tulee lämmintä vettä". Kun sitten niin tekee, niin eipä sitä lämmintä vettä yleensä kuitenkaan tule! :P
VastaaPoistaTai jos yrittää saada lämmintä vettä ja saakin tulikuumaa ja lämpötilaa on hankala säätää. Elämän pieniä haasteita. 😆
PoistaOhhoh, fantastiset maisemat tuolla! Pitää laittaa tämä majoituksesi mieleen, jos ja kun tuonne joskus eksyn. Mutta mitenkäs tuo itse järvi, kävitkö uimassa vai suositellaanko sitä lainkaan? Jotain bilhartsiaa taitaa olla?
VastaaPoistaKun googlasin Kivu-järven ja uimisen ennen tuonne tuloa, eka nettiosuma kertoi, että järvessä ei ole krokotiileja, virtahepoja eikä bilhartsiaa. Voi uida. :)
PoistaMielettömät muistot heräsi näistä kuvista ja kerronnasta. Kivu-järvi on maaginen! Paljon tuli myös uutta asiaa kirjoituksen myötä. Mikä itseä kiehtoi järvellä on myös lokaatio CDR:n rajalla. Siellä tuli käppäiltyä yks ilta ja oli muuten mielenkiintoinen kokemus! :)
VastaaPoistaMäkin kävelin CDRn rajalla yhdellä asuinalueella ja katselin sitä aidan raosta. 😊
PoistaNo niin. Onneksi tuli tomera hieroja ja järjesti asiat kuntoon :D
VastaaPoistaVoi että. Olisit saanut söpön koiran. Mutta tosiaan. Ei ehkä olisi tykännyt Suomesta.
Noi etelän maiden ukkosmyrskyt on kyllä ihan omaa luokkaansa. Oon tainnu kuulla kovimman jyrinän Turkissa. Myös Meksikossa oli ihan järkky trooppinen myrsky ja pauke. Palmut huoju vaakatasossa ja bussiasemalla välkky valot, kun jäin sinne jumiin kaheks tunniks.
VastaaPoistaMutta tosi upeet maisemat tuolta kukkulalta! Alkoi kaiken lisäks tehä mieli päästä hierontaan, joskaan ei noin kovakouraiseen.