Ruandan päiväkirja osa 5 - Gisenyi

Pieni Gisenyin kaupunki sijaitsee Rubavun hallinnollisella alueella Ruandan läntisessä provinssissa. Asukasluvultaan se on suunnilleen Porin kokoinen. Sen rajanaapuri on Kongon demokraattisen tasavallan Goma. Olisi ollut mielenkiintoista päästä piipahtamaan naapurimaassa, mutta valitettavasti alue on rauhaton ja viisumia olisi ollut hankala saada ilman jotain valmiiksi järjestettyä retkeä. Koronan lisäksi Kongoa on runnellut ebolavirus. Ryöstöt ja väkivalta ovat siellä arkipäivää.

Sain autokyydin keskustaan ja kävin ensitöikseni postissa lähettämässä kortteja Suomeen. Kävelin ensin kohti Kongon raja-asemaa ja sieltä pitkin palmujen reunustamia katuja. Kuvista saattaa saada vaikutelman, että tuolla ei olisi ollut paljon ihmisiä. En vain viitsinyt ottaa kuvia silloin, kun kaikki tuijottivat. Ei Gisenyin kadulla ihan joka päivä sentään törmännyt punahiuksisiin valkonaamoihin. 

Löysin hiljaisen kahvilan kuin tilauksesta. Sielä oli toimiva wifi, joten viihdytin itseäni lataamalla instastoryyn tuoreet kuvat kävelyreittini varrelta. Tilaamani kahvi olikin kokonainen termospullo. Se vasta ilahduttikin minua. Pidin ruandalaisesta kahvista ja join mielellään sitä useamman kupillisen. 

Jatkoin kahvilasta matkaa pitkin järven rantaviivaa seuraavaa tietä kohti majapaikkaani. Pysähdyin syömään Bikini Tam Tam -nimiselle rannalle. Tarkoitukseni oli kävellä loppumatka takaisin. Vatsa täynnä auringossa kävely uuvutti. Kuin tilauksesta vierelleni kaartoi mies mototaksillaan. En ollut Kigalissa uskaltanut mennä sellaisen kyytiin, kun liikenne oli ollut paikoin kaoottista. Hiljaisemmalla Gisenyin rantatiellä ei pelottanut. Ei edes silloin, kun kuljimme tien reunassa niin että vain matala aita oli meidän ja ison rotkon välissä. Mototaksit muuten tunnistaa siitä, että kuskilla on aina ylimääräinen kypärä mukana, sillä sen käyttö on pakollista. Kyydistä joutuu pulittamaan 1000-2000 ruandan frangia eli 1-2€. 

Kävin vielä iltapäivällä kajakoimassa järvellä. Aurinko laski aina ilta kuudelta ja tänä päivänä auringonlasku oli erityisen kaunis. Pimeän tullen päärakennuksen sisälle sytytettiin nuotio. Sain seurakseni Sweetie -koiran ja hänen omistajan Mucyon. Hänellä oli VR -lasit mukana ja pelattiin vuorotellen yhtä ampumispeliä. Sain kuulla, että Mucyo on kotoisin Gisenyistä. Hän elättää itsensä nykyisin taiteilijana ja on asunut Ranskassa ja Belgiassa. Hän vaihtaa luontevasti asuinpaikkaansa sinne, mihin asettaa näyttelynsä. 

Nuotion ääreen oli hyvä päättää ensimmäinen kokonainen päivä Gisenyissä katsellen liekkejä, suloinen koira vieressä kyhjöttäen.

Linkit ja vinkit:

- Mucyo: instagram .

- Paradis Malahide 

- Ruandan päiväkirja osa 4 - Uusiin maisemiin

- Ruandan päiväkirja osa 3 - Sadepäiviä

- Ruandan päiväkirja osa 2 - Kaupunkikierros Kigalissa

- Ruandan päiväkirja osa 1 - Matkaväsymystä ja ensitunnelmia Kigalista

- Matka Ruandaan korona-aikana

- Kylmästä lämpimään -projekti vol 4 onnistuu sittenkin