Ollessani Laosin pääkaupungissa Vientianessa tammikuussa. Vierailin kahdessa keskuksessa, jotka herättivät voimakkaita tunteita: ahdistusta sekä toisaalta myös iloa. Nämä molemmat paikat liittyvät sotaan, joka loppui jo 45 vuotta sitten. Se oli sota, johon Laos vedettiin tahtomattaan mukaan ja josta sen kansalaiset kärsivät vielä tänäkin päivänä.
Tässä hieman taustoja:
Vietnamin sodan aikaan USA pudotti Laosiin konelastillisen pommeja yhdeksän vuoden ajan, päivittäin, kahdeksan minuutin välein. Se tekee maasta maailman pommitetuimman asukaslukuun nähden. Pommitusten tarkoituksena oli tuhota mm. Vietnamiin meneviä huoltoreittejä sekä tappaa Vietnamin ja Laosin kommunistisissejä.
Arviolta kolmannes pudotetuista pommeista ei räjähtänyt. Sodan jälkeen nämä ovat tappaneet ja vammauttaneet ihmisiä ja tekevät sitä vielä tänäkin päivänä. Suuri osa Laosin viljelykelpoista maata on käyttökelvotonta räjähtämättömien pommien takia.
COPE -visitors center
Cope -keskuksen pihamaalla oli jonkin verran ihmisiä. Liikuntahallin ulkopuolella istui poika pyörätuolissaan ja tuijotti minua pitkään. Hymyilin hänelle ja jatkoin eteenpäin päärakennukselle. Sen edessä oli paikallisen taiteilijan teos naisesta ja lapsesta. Viereisessä kyltissä luki, että sen materiaalina on ollut 500 kiloa räjähtämättömiä pommeja. (UXO = unexploded ordinance)
Sisällä istui mies tiskin takana. Hän kertoi, ettei tänne ole pääsymaksua, mutta voisin halutessani ostaa jotain lahjatavarakaupasta tai lahjoittaa pienen summan järjestön hyväksi.
Keskuksessa oli esillä erilaisia pommeja, informaatiota ja apuvälineitä, joita vuosien varrella ihmiset ovat itse rakentaneet niitä tarvitseville. Cope on ollut toiminnassa vuodesta 1996. Se on auttanut tuhansia vammautuneita ihmisiä järjestämällä liikkumisen apuvälineitä, ortooseja, proteeseja, leikkauksia ja fysioterapiaa ilmaiseksi. Keskus tekee tiiviisti yhteistyötä Laosin terveysministeriön kanssa.
Palveluja on saatu vietyä myös suoraan niitä tarvitseville. Cope on pilotoinut liikkuvan klinikan tavoittaakseen syrjäseuduilla asuvat ihmiset, jotka eivät muuten pääsisi avun piiriin. Maan köyhimmät alueet ovat myös niitä samoja, joita on eniten pommitettu. Monet ihmiset eivät ole ikinä poistuneet asuinseudultaan. Siksi on hyvä, että he saavat avun suoraan luokseen.
MAG
MAG on kansainvälinen järjestö, joka on toiminut Laosissa vuodesta 1994. Se on kouluttanut paikallisia löytämään UXOt ja eliminoimaan ne niin, että maatilkut yksi kerrallaan tulevat turvallisiksi. Sitä, miten suuri osa maasta on vielä "saastunutta", on hankala arvioida. Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet selkeän yhteyden äärimmäisen köyhyyden ja pommitettujen alueiden välillä. Ihmiset, joiden tärkeimpinä elinkeinoina ovat maa- ja metsätalous, eivät pääse viljelemään maitaan, koska niissä voi olla pommeja.
Marraskuussa 2018 yksi MAGin työntekijä kertoi, että 75% UXOjen uhreista on lapsia. Jotkut pommeista ovat pieniä, pyöreitä ja kiinnostavan näköisiä. Ei ole mitenkään kummallista, että lapsi tällaisesta innostuu ja alkaa leikkiä sillä kohtalokkain seurauksin. Vuonna 2019 MAG sai tuhottua 24639 räjähtämätöntä pommia. Se vaikutti suoraan 52348 ihmisen elämään. He voivat nyt elää huolettomampina.
MAGin vierailukeskus Vientianessa oli aika pieni. Sen seinillä oli julisteita, jotka kertoivat Laosin historiasta ja järjestön toiminnasta. Yhdessä kulmauksessa oli tietokone ja kuulokkeita. Valitsin monista videoista yhden katsottavaksi. Se kertoi nuoresta, kaksilapsisesta perheestä.
Eräänä iltana perheen isä oli sytyttänyt nuotion. Samalla paikalla maan sisällä oli hautautuneena UXO, räjähtämätön pommi. Nuotion lämmöstä se räjähti. Isä sokeutui ja sai muitakin vammoja kehoonsa. Nyt perheen äiti oli vastuussa kaikesta. Isä pystyi jotenkuten osallistumaan lasten hoitoon. Muuten hän istui masentuneena paikoillaan tekemättä mitään.
Äiti käveli joka päivä hoitamaan riisipeltoa, hankkimassa ruokaa pöytään. "Miehet pääsevät Laosissa parempipalkkaisiin töihin", hän kommentoi videolla. Perheen tulevaisuuden piti olla turvattu. Äiti tiesi jo nyt, ettei heillä olisi varaa kustantaa lastensa koulunkäyntiä.
Video sai minut surulliseksi. Tämä oli vain yksi tarina muiden samankaltaisten joukossa. Kiitos niille kaikille yhdistyksille ja järjestöille, jotka ovat tekemässä maailmasta ja tästäkin maasta parempaa paikkaa elää.
Nämä kaksi, COPE ja MAG -vierailukeskus eivät olleet niitä iloisia, hyvän mielen turistikohteita. Mielestäni ne ovat todellakin käymisen arvoisia, jos satut olemaan joskus Vientianessa.
Mikä paikka matkoillasi on saanut sinut liikuttumaan ja miksi?
Linkkejä ja vinkkejä:
- COPE Laos- MAG visitors center
- Jäin jumiin Vang Viengiin viikoksi
- Vang Vieng tubing 2020
- 3 yötä Luang Prabangissa
- Kohtaamisia Luang Prabangissa
- Elämäni paras reissupäivä
- Kuang Si waterfall - Luang Prabangin suosituin nähtävyys
Kiitos paljon jutusta ja kuvista. Vierailin keskuksessa toistakymmentä vuotta sitten. Tämä palautti muistot elävästi mieleeni. Kirjoitin siitä itsekin silloin blogiini, koska paikka herätti niin paljon tunteita. Tosi mukavaa nähdä, että se on vielä toiminnassa ja kiva myös, että kirjoitit siitä. Mukavia reissumuisteluita sinulle :)
VastaaPoistaHei, olisi kiva lukea se sinun juttusi tuolta. 😊
PoistaNuo taustat ovat minulle erittäin tuttuja ja olen yrittänyt lukeakin niitä paljon. Sen sijaan nämä vierailukohteet olivat minulle täysin tuntemattomia ja oli kiinnostavaa lukea niistä.
VastaaPoistaMinun pitäisi olla ensi viikonloppuna Krakovassa, vierailukohteena Auschwitz. Se olisi varmasti ollut varsin pysäyttävä ja liikuttava kokemus. Vastauksena mikä sai eniten liikuttumaan, niin Hiroshima. Tässäkin syyllinen oli muuten Yhdysvallat... Toinen liikuttava kokemus oli vierailu Kapkaupungin Langaan: https://www.matkallamissamilloinkin.com/langa-township-kapkaupungin-ulkopuolella/
Auschwitz oli kyllä vaikuttava. Mun piti olla viikon päästä Tsernobylissä, mutta enpä ole. 🙁
PoistaHei Sini, tässä on linkki kirjoitukseeni :)
VastaaPoistahttps://pietinreissu.blogspot.com/2008/06/cope-vientiane.html
Kiitos 😊
PoistaMyös oma suositus COPE-keskukselle: Vientianen koskettavin nähtävyys. Ja hyvä osoitus siitä, ettei nähtävyyden tarvitse olla suuri tai laaja ollakseen vaikuttava. Riittää, että se on hyvin ja huolella tehty. Ja pahoittelut, että Tsernobylin reissusi peruuntui!
VastaaPoistaNyt siellä Tsernobylin lähellä on metsäpalot kestäneet pitkään. Saa nähdä, miten paljon ne ehtii vielä tehdä tuhoa. 🙁
PoistaOlenkin jotain tästä Laosin onnettomasta historiasta ja sen vaikutuksista nykyhetkeen asti kuullutkin. On sitten tosi surullista.
VastaaPoistaSe on surullista. Ilokseni luin Laosissa englanninkielisestä paikallislehdessä, että USA oli korottanut Laosiin maksettavia tukia, joilla autetaan juuri näissä sodan jälkien korjaamisessa. COPE -yhdistyksen nettisivuilla on muuten kuva Obamasta. Hän on ainoa istuva USAn presidentti, joka maassa on vieraillut.
Poista