Amedi, kaupunki vuoren päällä

 

Edellispäivästä viisastuneena tajusin pukeutua lämpimästi. Farkut, huppari ja nahkatakki tulivat todella tarpeeseen. Ensimmäinen etappimme oli yli kaksitonnisen Gara -vuoren päällä. Tie sen päälle mutkitteli kuin serpentiini. Puut olivat kauniissa ruskan väreissä. Täällä syksy näytti tulevan myöhemmin kuin kotona Suomessa, missä lehdet olivat jo tippuneet.

Vuoren päällä saavuimme rapistuneen huvilan luo. Se oli ennnen yksi Saddam Husseinin palatseista, joita hän rakennutti ympäri Irakia. Nykyään paikka oli Peshmergan  tukikohta. Emme saaneet käydä sisällä. Kiertelimme ympäri taloa ja saimme seuraksemme kolme isoa koiraa, jotka tulivat kerjäämään rapsutuksia ja tykästyivät kovasti Jamesiin.

Saddam yöpyi täällä ehkä kaksi tai kolme kertaa. Hän ei ikinä kertonut, milloin oli tulossa. Huvilassa piti olla aina henkilökuntaa paikalla ja kokin piti valmistaa joka päivä aamiainen, lounas ja päivällinen siltä varalta, jos Saddam sattuisi ilmestymään. Kivenheiton päässä oli helikopterille laskeutumisalusta.

Vuoren ympärillä oli mahtavat vaellusmaastot. Valitettavasti täällä kannatti pysyä tiellä, sillä Saddam oli käskenyt miinoittaa vuoren rinteen vihollisten varalta. Kaikkia miinoja ei oltu saatu vieläkään raivattua ja kyltit tien vierustoilla varoittivat niistä.

Amedi

Joskus Kurdistanista lukiessani törmäsin kuvaan, jossa joku  henkilö istui näköalapaikalla katsellen kohti Amedia. Kaupunki oli yli 2500 vuotta vanha ja rakennettu lättänän vuoren päälle. Paikka näytti ihmeelliseltä. Päätin että kun joskus Irakin Kurdistaniin menisin, haluaisin käydä tuolla paikassa. Ja sinne olin nyt päässyt.

Amedi oli satojen vuosien ajan koti niin kristityille kuin muslimeille. Asuipa täällä iso juutalainenkin populaatio ennen Israelin luomista. Legenda kertoo Amedin olevan myös synnyinpaikka raamatun kolmelle viisaalle miehelle. Nykyisin kaupunki on koti noin 6000 ihmiselle. Vuori on 1000m pitkä ja 550m leveä pinta-alaltaan. Korkeutta sillä on noin 1000m. Se erottuu hyvin, koska ympärillä on laakso. 

Amedin historia ulottuu kauas antiikin assyyrialaisten aikaan. Strategisen sijaintinsa vuoksi se on kuulunut aikojen saatossa eri hallitsijoille ja papeille. Kurdipopulaatio täällä on melko tuore juttu ottaen huomioon paikan pitkän historian.

Amedin moskeija perustettiin tiettävästi vuonna 1177, aikakaudella, jolloin Abbasidien kalifaatti hallitsi suurta osaa muslimimaailmasta. Rakennus oli ennen toiminut eri uskontojen pyhänä paikkana. Sitä ei onneksi lähdetty muuttamaan. Moskeija onkin sisältä eri näköinen, mitä muut aiemmin näkemäni. Uutena paikkaan rakennettiin pihalla seisova minareetti. 

Tajusin jättäneeni huivini autoon. Minulle sanottiin, että riittäisi, kun peitän hiukseni hupparin hupulla. Moskeijassa oli seesteinen tunnelma. Paikalliset vanhemmat herrat seurasivat meitä uteliaina katseillaan. Govand kertoi heille, keitä olimme ja mistä tulimme. Ilmeistä päätelleen ulkomaalaiset vieraat eivät olleet kovin yleisiä. Miehet suostuivat ystävällisesti yhteiskuviin. Minun molemmilla puolilla istuvilla oli päällään perinteiset kurdiasut.

Lähellä moskeijaa oli alkuperäinen kaupungin portti, Bahdinan gate. Columbian yliopisto rahoitti sen entisöintiä. Paikalla olikin miehiä muokkaamassa kivenlohkareita käsipelillä niin kuin ennen vanhaan. Nykyään Amediin johtaa siisti asfalttitie. Ennen kaupunkiin pääsi vuoren toisesta päästä ikivanhasta portista, joka oli kuin suoraan Game of Thrones -sarjasta. Valitettavasti sitä käytettiin vessana ja sen läpi kävellessä piti tukkia nenä, sillä virtsan haju oli voimakas.

Lounastimme viimeistä kertaa yhdessä tällä porukalla tienvarsiravintolassa, josta oli hieno näköyhteys Amediin. Fiilis oli hieman haikea.

Akre

Vielä yksi pysähdys ennen paluuta Erbiliin. Akre ei oikeastaan ollut edes meidän suunnitelmissa, mutta auringonlaskuun oli vielä aikaa ja paikka oli matkan varrella. Kaupunki rakennettiin 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua, mikä oli zarathustralaisten aikakautta. Nykyisin Akre tunnetaan eniten kurdien Uuden Vuoden juhlinnasta. Jos palaan takaisin Kurdistaniin keväällä ja nimenomaan Maaliskuun 21. päivän tienoilla, tänne on pakko suunnata. Juhlaan kuuluu, että ihmiset kulkevat soihdut kädessään läpi kaupungin sokkeloisten katujen vuoren päälle. Olen nähnyt siitä videoita ja kuvia ja juhla näyttää mahtavalta.  Akre -sana sointuu yhteen kurdin kielen Agir -sanan kanssa, joka tarkoittaa tulta. Liittyneeköhän se tuohon juhlaan vai zarathustralaisuuteen, jonka yksi pääsymboli on pyhä tuli.

Ihastelimme vanhaa kaupunkia vuoren juurelta sekä ylhäältä näköalapaikalta. Sieltä näki myös kaupungin uuden puolen. Akre oli levinnyt laajalle vuosisatojen saatossa. Vanha puoli oli mielestäni kauniimpi.

Palasimme Erbiliin auringonlaskun aikaan. Olin halunnut jotain vähän parempaa viimeisille päivilleni täällä ja olin varannut Deluxe -huoneen Grand Palace -hotellista. Minut upgreidattiin sviittiin. En valittanut. Lou ja James jäivät samaan hotelliin. He jatkoivat Govandin kanssa seuraavana päivänä kohti Sulemaniaa. Minun lomani oli päättymässä. Vielä pari päivää Ankawassa, joka oli Erbilin ja ehkä koko Lähi-Idän suurimpia kristillisiä asuinalueita.

Linkkejä ja vinkkejä:

- Matkalla Pohjois-Irakin Kurdistaniin

- Pelkoa ja onnellisia loppuja Sulemaniassa

- Amna Suraka, jota ei tule unohtaa

- Ensimmäinen päivä Erbilissä

- Postikortteja Kurdistanista

- Opastettu kierros Duhokin maakunnassa alkaa

- Kirkkoja ja rajaseutuja Kurdistanissa

Lämmin suositus:

- Iraqi Kurdistan guide (instagram)

Yrityksessä toimii oppaana kaksi veljestä: Haval kierrättää pitkällä kokemuksella turisteja niin Kurdistanissa kuin muuallakin Irakissa. Govand on tuoreempi opas parin vuoden kokemuksella ja toimii Kurdistanin alueella.