Kirkkoja ja rajaseutuja Kurdistanissa

Toinen yhteinen päivä Govandin, Loun ja Jamesin kanssa alkoi iloisesti. Eilisilta oli päättynyt Duhokissa yhteiseen päivälliseen. Kävimme sen jälkeen vielä polttamassa sishaa. Minulle se oli ensimmäinen kerta. Sen jälkeen haimme pari irakilaista olutta läheisestä alkosta ja rupateltiin neljästään Loun hotellihuoneessa pitkään. Muistan jonkun kommentoineen illalla, että ihan niin kuin YK'n huippukokous. Olimme tosiaan kuin yhdistyneet kansakunnat. Historialla tai politiikalla ei ollut merkitystä. 

Toinenkin päivä alkoi vierailulla vanhalle  luostarille. Irak ei todellakaan ollut tätä matkaa ennen niitä maita, joista kuvittelin sellaisia löytyvän. Ja niin karun kauniita kaiken lisäksi.

Rabban Hormidzin luostari oli perustettu vuonna 640 ja saanut nimensä perustajansa mukaan. Se oli rakennettu Alqoshin kylään vuoren rinteille. Kauempaa katsottuna sitä ei huomannut, kun se sulautui niin hyvin ympäröivään maastoonsa. Vartiokopilta ylös johti hyväkuntoinen asfalttitie, josta minulla kieltämättä tuli mieleen Romanian Transfagarsan highway. En itse ole siellä ollut, mutta haaveillut kyllä paikasta kuvia katsellen. Luostarin sisällä oli kolme kirkkoa. Yksi niistä oli käytössä. Sieltä lähti sokkelomaiset luolastot syvemmälle kallion sisään. Näissä papit ja lähiseudun asukkaat olivat joskus piileskelleet vihollisen hyökkäykseltä. Osa käytävistä oli valaistuja, joten mekin pääsimme niissä seikkailemaan. 

Seuraavaksi ajoimme ihmettelemään Mosulin patojärveä. Itse pato ei tänne asti näkynyt. Se oli itseasiassa rakennelma, jonka ei pitänyt tapahtua. Saddam aikanaan halusi rakennuttaa padon Mosuliin vastoin kaikkien insinöörien neuvoja. Maaperä ei ollut sopiva, mutta sehän rakennettiin joka tapauksessa. Se oli jatkuvan huollon ja ammattilaisten arvioinnin alaisena. Hajotessaan se aiheuttaisi valtavan tulvan, joka vaikuttaisi laajalle Mosuliin ja lähiseuduille.

Rannassa oli paikallinen mies heittelemässä linnuille vanhoja leipiä. Hänellä oli takakontissaan säkki täynnä jäitä ja kylmiä juomia, joita hän tarjosi meille. Itse join jotain turkkilaista kirsikkalimua, joka oli tosi hyvää. Täällä oli paljon tyhjiä kaljatölkkejä ja muuta roskaa. Selkeästi jotkut tulivat tänne viettämään aikaa ystävien kanssa. Kauniiden paikkojen roskaaminen on aina harmillista. Ehkä ihmiset eivät vaan välitä, jos energia menee siihen, miten saa perheelleen leivän pöytään.

Ja jälleen oli vuorossa uusi kristillinen kirkko. Olihan se nätti ja vanha. Rakennettu kiven sisään. Eniten olin innostunut paikan sijainnista. Vieressä virtasi Tigris -joki, Kaksoisvirranmaan eli vanhan Mesopotamian toinen pääjoki. Toisella puolen jokea näkyi syyrialainen kylä. Hassua olla niin lähellä Syyriaa. Melkein kivenheiton päässä kirjaimellisesti. Molemmilla puolin jokea oli Peshmergojen vartiotornit. Lou kysyi, mitä tapahtuisi, jos hän nyt lähtisi uimaan joen yli. Kuulemma Irakin puolen joukot ottaisivat kiinni.

Jatkoimme matkaa kauemmas Syyrian rajasta seuraten nyt Turkin rajaa. Oli jo nälkä. Onneksi lounaspaikka Zakho -nimisessä kaupungissa oli seuraava etappimme. Nyt osasin olla ahmimatta alkuruokia saati sitten sitä ihanaa tuoretta leipää, mitä ruuan kanssa aina tuli. 

Zakhossa oli kaunis Dalal -silta. Se oli rakennettu ensimmäistä kertaa kuulemma Rooman imperiumin aikaan. Siitä on olemassa vain teorioita, miten tämä tapahtui. Sillan kivet kun ovat todella suuria ja siihen aikaan ei ollut käytössä koneita. Paikalla oli paljon nuorisoa ja perheitä. Muutama rohkea poika kävi joessa uimassa. 

 Päivän piti päättyä auringonlaskuun Duhokissa olevan vuoren päälle, jossa oli lukuisia kahviloita vieri vieressä. Olimme siellä liian aikaisin. Sää oli pilvinen ja alkoi olla tosi kylmäkin. Piipahdettiin vielä zarathustralaisessa temppelissä. Se oli menossa kiinni, mutta saimme puhuttua paikan työntekijän ympäri. Sitten vielä lyhyt iltakävely Duhokin padolla.

Tänä päivänä ei kenenkään tehnyt mieli aterioida illalla pitkän kaavan mukaan. Kävimme vain läheisessä pikaruokalassa syömässä jotkut pizzan tapaiset lätyt. Seuraava päivä olisi viimeinen yhteinen tämän porukan kanssa. Silloin saisin raksia To do -listalta yhden erikoisen paikan, josta joskus olin nähnyt yhden kuvan. Se oli jäänyt vahvasti mieleeni ja olin päättänyt, että siellä olisin joku päivä. 

Linkkejä ja vinkkejä:

- Matkalla Pohjois-Irakin Kurdistaniin

- Pelkoa ja onnellisia loppuja Sulemaniassa

- Amna Suraka, jota ei tule unohtaa

- Ensimmäinen päivä Erbilissä

- Postikortteja Kurdistanista

- Opastettu kierros Duhokin maakunnassa alkaa

- Lalish

Lämmin suositus:

- Iraqi Kurdistan guide (instagram)

Yrityksessä toimii oppaana kaksi veljestä: Haval kierrättää pitkällä kokemuksella turisteja niin Kurdistanissa kuin muuallakin Irakissa. Govand on tuoreempi opas parin vuoden kokemuksella ja toimii Kurdistanin alueella.