Yksi päivä Vientianessa

"Vientiane on tylsä", minulle sanottiin. "Ei siellä ole mitään tekemistä."

Kieltämättä en ollut kauhean innostunut saapuessani kaupunkiin. Se ei johtunut niinkään ennakkoluuloista tai muiden puheista. Olin vaan alamaissa, kun oli pitänyt lähteä Vang Viengistä. Niin, ja lomakin oli loppumassa. 

En halunnut käyttää viimeistä lomapäivääni Laosissa murehtimiseen. Minulla oli vuorokausi aikaa, sillä lentoni Bangkokiin ja edelleen kotiin lähtisi seuraavana iltana. Nopealla googlailulla löysin kiinnostavia nähtävyyksiä. Merkkasin ne Maps.Me karttaan, otin selvän aukioloajoista ja tein toimintasuunnitelman. 

Mutta aloitetaanpa ihan alusta eli siitä, kun saavuin kaupunkiin..

Kuva: booking.com

Minivan jätti minut ja muut jollekin bussiasemalle. Siirryimme siitä avolava -malliseen autoon ja maksoimme 20 000 kippiä eli 2€ kyydistä keskustaan omiin majoituspaikkoihimme. Minä olin valinnut Barn 1920s hostellin arvostelujen perusteella. Tällä hetkellä sen arvosana booking.comissa on 9.3/10 (yli 1100 arviota). Hostelli oli täydellinen viimeiselle yölle ja parhaimpia hostelleja, joissa olen ikinä yöpynyt.

Ulkoa rakennus on vähän mitäänsanomattoman näköinen. Kävelin ensin sen ohitse, koska en huomannut mitään kylttiä, jossa olisi hostellin nimi. Sisään astuessani olin ihan myyty. Paikan yhteydessä oli suloisin pikku kahvila, joka näytti jämähtäneen jollekin menneelle vuosikymmenelle. Niin, sen nimihän oli Barn 1920s. Aula oli viihtyisä. Kaikki taulut ja vanhat huonekalut tekivät siitä miellyttävän näköisen.

Respan neiti kertoi perusjutut hostellista. Maksoin 7€ yöstä sekä pyyhkeestä pantin, jonka saisin lähtiessä takaisin. Huoneeni oli 14-hengen naisten dormi. Saattaa kuulostaa ahtaalta, mutta siltä se ei tuntunut. Kengät jätettiin huoneen ulkopuolelle omaan telineeseen. Näin huoneen lattia pysyi siistinä, mikä oli tosi kiva. Omaan petipaikkaan sai yksityisyyttä eteen vedettävällä verholla. Patjan vieressä oli omaa "lattiatilaa" ja iso kaappi, johon sai lukittua tavaransa. Mitään ylimääräisiä huonekaluja huoneessa ei ollut, mutta ei sinne oikeastaan mitään kaivannutkaan.

Suihku. Päivälepo. Rahojen laskeminen vuorokauden budjetin selvittämiseksi. Vahva jääkahvi.

Olin valmis lähtemään kaupunkikierrokselle. Aloitin edellisessä postauksessa kertomastani COPE -vierailukeskuksesta. Sitten oli vuorossa ensimmäinen temppeli Vientianessa. Olinhan jo toipunut parin viikon takaisesta temppeliähkystä, jonka sain Bangkokissa.

Wat Si Muang

Wat Si Muang on buddhalainen temppeli, joka rakennettiin 1563. Paikalliset uskovat, että täällä asuu Vientinea suojeleva henki. Temppelin nimi tulee nuorelta naiselta, joka vihaisia jumalia lepyttääkseen uhrasi henkensä heittäytyen kuoppaan. Tähän kuoppaan laskettiin temppelin keskuspilari, joka murskasi naisen alleen. Sitä kohtaa pidetään Vientianen keskipisteenä.

Yhdestä salista löytyy smaragdibuddhan kopio sekä kivibuddha, joka on selvinnyt Laosin kapinasta (1826-1828). Tuolloin Vientianen kuningaskunta taisteli itsenäisyydestä Siamia eli nykyistä Thaimaata vastaan. Palaan smaragdibuddhaan vähän myöhemmin.

Alueelle tullessani en löytänyt mistään lipunmyynti -pistettä. Täällä kaupiteltiin kyllä kukkia, hedelmiä ja suitsukkeita uhrilahjoiksi jumalille. Ihastelin rakennuksia ja kävin sisällä temppelissä. Minun lisäkseni siellä oli yksi munkki istumassa kännykkänsä kanssa. Ehkä hän surffaili netissä niin kuin nuoret ympäri maailman tekevät. Munkki nojasi ylellisen näköiseen sänkyyn, jossa kissa pesi itseään. Se häiriintyi hetkeksi ja tuijotti suoraan kohti, kun otin siitä kuvan. Mikä ihana miljöö kissalla onkaan asua tällaisessa temppelissä.

Patuxai & Laos Food Festival

Kävelin temppeliltä katsomaan paikallista riemukaarta. Sen nimi, Patuxai, tarkoittaa voiton porttia. Se on omistettu kaikille, jotka taistelivat Ranskaa vastaan Laosin itsenäisyyden puolesta. Olin paikalla juuri ennen auringonlaskua. Viivyin Patuxain luona pitkään. Näin miten pimeän tultua se valaistiin upeaksi. Onhan se kyllä komea päiväsaikaankin.

Otin tuktukin alleni ja suunnistin rantaan, Mekong -joelle. Jatkoin matkaa kävellen. Joen toisella puolen näkyi Thaimaan valot. Aikani käveltyäni edessäpäin näytti olevan hälinää. Tulin markkina-alueelle, jossa oli torikojuja yksi toisensa perään. Pian minulle selvisi, että Vientianessa oli meneillään Laos Food festival ja olin eksynyt sinne. 

Aikani käveltyäni istahdin yhteen pöytään, jonka lähellä oli esiintymislava. Siellä paikallinen bändi viihdytti ympärillä ruokailevaa yleisöä. Nuori tarjoilijapoika toi minulle menun. Hän ei puhunut englantia, joten osoitin annosta, jossa oli porsaanlihaa. 

Ruokaa sai odottaa aikansa ja kun se lopulta tuli, porsaan tilalla oli kalaa, kokonainen kala. En jaksanut valittaa asiasta, kun tämänkin saamisessa kului niin pitkä aika. Kalassa oli paljon ruotoja, mutta sain kaivettua siitä vähän syötävää. Siinä ei ollut yhtään suolaa ja muutenkin se maistui hassulle. Minulle tuli mieleen joku ummehtunut mätäoja. Aloin ajatella mielessäni, miten ruskea Mekongin vesi, josta kalat pyydystetään, on. Yritin urhoollisesti syödä vielä kalaa. Se ei kyllä maistunut hyvälle ja annoin sen olla. Ruoka oli ensimmäinen pitkään aikaan, joka jäi lähes kokonaan syömättä. Palasin hostellille. Sen vieressä oli yömarkkinat, mutta en jaksanut olla niistä enää kiinnostunut. Uni tuli nopeasti.

Wat Si Saket

Uusi päivä Vientianessa alkoi tavaroiden järjestelyllä. Aina, kun olen lähdössä jatkamaan matkaa mistä tahansa paikasta, minulla on tapana purkaa reppuni sisältö ulos ja tarkistaa saumat sekä taskut elukoiden varalta. Ikinä en ole mitään salamatkustajia löytänyt, mutta hyvähän se on saada asiasta varmuus. Jätin repun sitten säilytykseen ja lähdin temppelikierrokselle.

Wat Si Saket rakennettiin 1818 ja se on selvinnyt vahingoittumattomana sodasta. Temppeli on tiettävästi kaupungin vanhin. Sen sisällä ei saanut kuvata. Siellä oli muutama ihminen sytyttämässä suitsukkeita ja suorittamassa omia uskonnollisia rituaalejaan. Ilmassa leijui vanhan rakennuksen tuoksu. Siitä tuli mieleen joku mummon mökki maaseudulla.  Ulkona muurin vierellä oli kymmenittäin istuvia Buddhia riveissään. Niin tänne kuin muihinkin temppeleihin oli 10 000 kipin eli 1€ maksu. Paikalliset maksoivat luonnollisesti vähemmän. 

Haw Phraw Kaew

Seuraava kohde löytyi Wat Si Sakettia vastapäätä, tien toiselta puolelta. Olet ehkä kuullut Bangkokin Wat Phra Kaeo, smaragdibuddhan temppelistä tai jopa käynytkin sieltä. Vientianessa on siis myös samanniminen paikka tosin nykyisin ilman sitä smaragdibuddhaa.

Haw Phra Kaew on arvostetuin kaikista Laosin temppeleistä.Se rakennettiin maan kuninkaallisia varten 1565. Smaragdibuddha oli temppelin suojissa yli 200 vuoden ajan kunnes 1779 Siamin eli nykyisen Thaimaan joukot ryöstivät sen täältä. Asia harmittaa edelleen ihmisiä. Kuulemma sen vuoksi Laos ja Thaimaa eivät voi ikinä olla hyviä ystäviä keskenään.

Haw Phra Kaew on nykyisin uskonnollisen taiteen museo. Sen sisällä ei saa ottaa valokuvia. Paikalla on useita työntekijöitä, jotka seuraavat liikkeitäsi kuin hai laivaa. Ehkä tunnetuin museon esineistä on kullattu valtaistuin, joka oli aiemmin smaragdibuddhan jalustana.



Pha That Luang




Tuktuk jätti minut isolle parkkipaikalle. Kullattu Pha That Luang loisti kilpaa auringon kanssa. Oikeasti vain rakennelman huippu on kultaa ja kaikki muu on maalattu kullan värisellä maalilla. Tätä pidetään maan kansallismonumenttina. Tämä stupa on jouduttu rakentamaan uudelleen lukuisia kertoja, koska se on kärsinyt sodissa. Viimeksi tämä tapahtui toisen maailmansodan jälkeen.

Stupat ovat yleisesti paikkoja, joissa säilytetään buddhalaisten munkkien tai nunnien pyhäinjäännöksiä. Täällä on kuulemma buddhalaisuuden perustajan Siddhartha Gautaman rintalasta.

Temppelit oli nyt nähty. Paluumatkalla hostellille, kävin vielä MAG -vierailukeskuksessa.

Goodbye Laos...

Aikani alkoi käydä vähiin. Kävin vielä syömässä hostellin lähellä ja palasin hakemaan reppuani. Yksi amerikkalainen mies teki myös lähtöä kentälle, joten päätimme ottaa kimppakyydin. Kävelimme ison tien varteen eikä mennyt kauan, kun saimme napattua sen lennosta.

Lentokentän terminaali oli moderni. Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti. Oli haikea olo, kun minut virallisesti leimattiin ulos Laosista. Ei Vientiane tylsä ollutkaan. Olisin viihtynyt kaupungissa ja siinä hostellissa pidempäänkin. Vuorokaudessa ehdin kyllä nähdä ihmeen paljon. Laos on mukavimpia maita, joissa olen ikinä ollut. Voisin hyvin kuvitella itseni tulevaisuudessa koluamassa sen eteläosia.


PS. Laos alkaa nyt avata asteittain rajoituksiaan, että saa talouden taas käyntiin, mm. ravintolat aukeavat siellä ensi maanantaina 4.5

Linkit ja vinkit:

- Barn 1920s hostel, Vientiane

- Laos, menneisyyden taakka

- Jäin jumiin Vang Viengiin viikoksi

- Vang Vieng tubing 2020

- 3 yötä Luang Prabangissa

- Kohtaamisia Luang Prabangissa

- Elämäni paras reissupäivä

- Kuang Si waterfall - Luang Prabangin suosituin nähtävyys