Trans-Siperian päiväkirja, osa 8 - Jekaterinburg

Juna-asemalta oli lyhyt matka kapselihotelli Orioniin. Ihastelin kävelymatkalla retroja johdinautoja. Olin tosi innoissani Jekaterinburgin majoituspaikastani. Alkuvuonna olin kirjoittanut 10 reissu-unelmaa -postauksessa haaveestani nukkua kapselissa. Nyt se sitten toteutui. 

Orionin yhteiskeittiössä oli hienoja Star Wars -aiheisia maalauksia seinällä. Kapselit olivat samassa tilassa kahdella seinustalla. Menin oman kapselini sisään makoilemaan vähäksi aikaa. Seinällä oli vaikka mitä nappuloita ja säätimiä. Jalkopäässä oli tv. Siitä kuului äänet vain kuulokkeilla, mikä olikin järkevää. Ei ainakaan häiritsisi viereisissä kapseleissa nukkuvia.

Selailin vielä Lonely planetin trans-Siperia -opusta. Merkkasin yhden kiinnostavan ravintolan Maps.Me -karttaani ja lähdin sitten suunnistamaan keskustaan kohti ensimmäistä nähtävyyttä, verikirkkoa. Se rakennettiin samalle paikalle, jossa viimeinen tsaariperhe murhattiin bolsevikkien toimesta. Silloin kirkon paikalla oli Ipatievin talo, jossa tsaariperhe oli vangittuna elämänsä viimeiset 78 päivää.

alakerta

alakerta

Astuttuani sisään, joku kirkonmies kiirehti luokseni osoittaen laatikkoa, jossa oli huiveja. Miten en ollutkaan muistanut, että naisten piti peittää hiukset ortodoksisessa kirkossa. Sisällä oli upean näköistä. Seinillä loisti puhtaan valkoisen ja kullan sävyt.

Alakerta oli hämärämpi ja matalakattoinen. Sen värimaailma ja tummemmat sävyt miellyttivät minua enemmän. Tunnelma oli rauhallinen. Yhdessä nurkassa vanhempi rouva luki ääneen jotakin kirjaa. Muutamien ikonien edessä oli ihmisiä harras ilme kasvoillaan. Tuntui, että olisin tullut keskeyttämään jotain, vaikka läsnäoloani ei sen kummemmin noteerattu. Kävin vielä kirkon museossa, jonka kaikki julisteet olivat venäjänkielisiä. Kuvista sentään ymmärsin jotain. Kaunein niistä oli se, jossa Nikolai II piti vauvaa sylissään.

Jatkoin matkaani eteenpäin pitkin ulitsa Karla Libkhnekhtaa. Seuraava etappini erottui selkeästi kaupunkikuvassa. Se oli Vysotsky, Venäjän toiseksi suurin rakennus Moskovan ulkopuolella. Se oli nimetty Vladimir Vysotskyn mukaan. Hän oli venäläinen runoilija, laulaja ja näyttelijä. Rakennuksessa oli 54 kerrosta. Ylimmässä oli näköalatasanne ja siitä kerros alaspäin pyörivä ravintola. Pientä pääsymaksua vastaan pääsin näkemään kaupungin panoraaman. Pleksilasit eivät valitettavasti suojanneet tuulelta, joka jo maan pinnalla oli kylmä, mutta ylhäällä tuntui jäätävältä. Tasanne tuli kierrettyä nopeasti

Nälkä alkoi kurnia vatsassa. Lähdin seuraavaksi kohti Maps.me -karttaan merkkaamaani ravintolaa. Siinä matkan varrella oli hassu keyboard -monumentti, paikallinen nähtävyys. Siinä oli pyhässä yksinkertaisuudessaan kaikki näppäimistön merkit nurmikkoon upotettuna.

Valitsemani ravintola oli uzbekistanilainen Nigora. Sisälle tultaessa perinneasuun pukeutunut nainen oli vastassa ja ohjasi pöytään. Paikassa oli hyvin tilaa. Onnekseni mnulle löydettiin jostain englanninkielinen menu, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Tilasin uzbekistanilaisia mykyjä, pannullisen teetä ja pääruoaksi kanaa. Ravintolan astiat olivat tosi kauniit. Olin syönyt mykyjä monessa maassa. Nämä erosivat muista mausteiden ja nesteen määrän perusteella. Kun purin ne rikki, kuuma lihaliemi valui lautaselle. Pääruokaa en jaksanut syödä ihan loppuun. Asiakkaita tuli ja meni tasaiseen tahtiin. Ihastelin työntekijöiden asuja, sisustusta ja kauniita astioita. En yhtään ihmetellyt, miten Nigora oli päässyt Lonely Planet -oppaaseen. 

Lenin

Turistikierros punaista viivaa pitkin

Vuonna 2010 paikallinen bloggari Dmitry Kalaev pyysi seuraajiaan äänestämään Jekaterinburgin kiinnostavimmista kohteista. Tästä syntyi 5,5 kilometriä pitkä ’Red Line trail’ -kävelyreitti, joka ohittaa 35 nähtävyyttä: historiallisia rakennuksia, monumentteja, museoita ja eloisia katuja. Joka kevät, kun lumet sulavat, punainen viiva maalataan katuun. Myöhemmin kaupunkiin oli tullut myös sininen viiva. Sitä seuraamalla löytäisi kaikki keskustan kirkot. 

Ulitsa 8 Marta

Bolshoy Zlatoust church

R.I.P Chester

Aloitin seuraamaan punaista viivaa Ploschad 1905 goda -nimiseltä keskusaukiolta. Bongasin taas yhden Lenin -patsaan. Kuljin ohi valtavan kauppakeskuksen. Jatkoin pitkin keskustan kävelykatuja. Välillä kadotin punaisen viivan rakennustyömaan takia, mutta löysin sen pian uudelleen. Aika kului ihan huomaamatta kävellessäni ympäri keskustaa. Krasnoyarskin jälkeen Jekaterinburg oli tuntunut piristysruiskeelta. Alkoi harmittaa, että minulla ei ollut enempää kuin yksi päivä käytettävissä kaupunkiin tutustumiseen. 

Palasin hämärän tultua kapselihotelli Orioniin lähikaupan kautta. Ostin iltapalaa ja evästä seuraavan päivän junamatkalle. Trans-Siperian matkani oli tulossa kohti loppua. Tuntui vähän haikealta niin kuin aina, kun arki kolkutti nurkan takana. Vielä yksi junamatka ja yksi vuorokausi junassa jäljellä. 

Kiitos Jekaterinburg, tunnuit hyvältä. Ehkä tapaamme uudelleen.

Linkkejä ja vinkkejä:

- Capsule hotel Orion
- red line trail
- Sini matkakuumeessa (facebook)

- Trans-Siperian päiväkirja, osa 1 -matka alkaa
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 2 -Irkutsk
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 3 -Olkhonin saari
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 4 -Olkhon ja tuskainen pyöräretki
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 5 -karjavaunussa kohti Krasnoyarskia
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 6 -Krasnoyarsk
- Trans-Siperian päiväkirja, osa 7 -pisin junamatka